Talouden piilotettu voimavara

Talouden piilotettu voimavara

Suomessa on yli 19 000 yritystä, joille yhteiskunnallisen edun tavoittelu on vähintään yhtä tärkeää kuin oman liiketoiminnan voitto. Nämä yhteiskunnalliset yritykset työllistävät vähintään 126 000 suomalaista eli enemmän kuin maatalous, metsätalous, kalatalous ja kaivostoiminta yhteensä.

Yhteiskunnallisia yrityksiä on siis reippaasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Luvut ovat peräisin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreesta selvityksestä.

Selvityksessä todetaan, että yhteiskunnalliset yritykset ovat talouden piilotettu voimavara. Tästä me alan toimijat olemme ihan samaa mieltä! Uskomme, että yhteiskunnallinen yritystoiminta on yksi ratkaisu tämän ajan viheliäisimpiin ongelmiin ja säästää kaiken lisäksi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia. Tuskin koskaan on tarvittu yhtä kipeästi kuin nyt toimijoita, jotka täydentävät julkisia palveluita, ja palauttavat toimintansa tuotot takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Mutta. Tuskin koskaan yhteiskunnallisten yritysten tulevaisuus on näyttänyt yhtä epävarmalta kuin juuri nyt, kun julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoja mietitään uudelta pohjalta ja isot toimijat valtaavat kovalla vauhdilla ja hinnat alas painaen terveys- ja sosiaalialan markkinoita. Samoja hallitsemattoman yksityistämisen piirteitä on havaittavissa vastaanottokeskusten perustamisessa. Pienet, pitkäänkin alalla toimineet, uhkaavat jäädä täysin isompien ja nopeampien jalkoihin myös muilla yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta olennaisilla aloilla.

Yhteiskunnalliset kriteerit mukaan julkisiin hankintoihin

On totta, kuten ETLAn raportissakin todetaan, että osan nykyhaasteista yhteiskunnalliset yritykset saavat ottaa omille niskoilleen. Ne eivät ole tähän mennessä osanneet mitata vaikuttavuuttaan ja viestiä yhteiskunnallisesta missiostaan tarpeeksi hyvin. Olemme jo käärineet hihat, jotta tähän saadaan parannusta.

Mutta. Alan toimijoiden omat tekemiset eivät riitä. Myös julkisista hankinnoista vastaavien poliittisten päätöksentekijöiden ja virkamiesten pitäisi ottaa tämä liiketoimintamalli tosissaan. Tätä tehokasta ja toimivaa, asiakaslähtöistä ja lähellä palveluiden käyttäjiä olevaa palvelujen tuotantomallia ei saa noin vain sivuuttaa ylipainottamalla hintaa julkisissa hankinnoissa.

Nyt tuntuu, että pienten paikallisten toimijoiden ja yhteiskunnallisten yritysten arkkuun lyödään nauloja. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa voitaisiin aidosti miettiä, miten yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan optimoida. Uusi hankintalakiluonnos esimerkiksi näyttäisi kokonaan sivuuttavan EU:n uuden hankintadirektiivin 77 artiklan. Artiklan soveltaminen mahdollistaisi sen, että Suomessakin tiettyjä sote- ja kulttuuripalveluita varattaisiin määräajaksi yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Tällaisella innovatiivisten hankintojen kokeilualustalla voitaisiin parhaimmillaan todentaa hankintojen yhteiskunnalliset vaikutukset ja minimissäänkin varmistaa, että hankintoihin käytetty raha kiertää takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Olen ymmärtänyt, että meillä Suomessa juuri kaivattaisiin kotimaisia yrittäjiä ja lisää rahaa kansantalouden kiertoon. Miksi sitten päättäjät päätöksillään ohjaavat kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan?

Meillä on kaikilla näytön paikka talouden piilotettujen voimavarojen esiin kaivamisessa. Ilman mitään muttia.

Kirjoittaja

Kimmo J. Lipponen Kimmo J. Lipponen
kimmo.lipponen@arvoliitto.fi
twitter.com/kimmojii

Kirjoittaja on Arvoliiton toimitusjohtaja, joka edistää työkseen yhteiskunnallisten yritysten asemaa Suomessa.