Onko Trump eettinen johtaja?

On mahdollista, että Donald Trump saattaa nousta maailman mahtavimmaksi johtajaksi. Vaalien lähestyessä mieltäni on johtamisen tutkijana yhä enemmän alkanut askarruttaa kysymys, onko Trump eettinen johtaja? Entäpä mikäli hän ei sitä ole, mitä maailmalle tapahtuu, jos hänet valitaan?

On mahdollista, että Donald Trump saattaa nousta maailman mahtavimmaksi johtajaksi. Vaalien lähestyessä mieltäni on johtamisen tutkijana yhä enemmän alkanut askarruttaa kysymys, onko Trump eettinen johtaja? Entäpä mikäli hän ei sitä ole, mitä maailmalle tapahtuu, jos hänet valitaan?

Eettisyyden ehkä yleisimmin omaksuttu sääntö kuuluu: ”Älä tee toiselle mitään, mitä et toivoisi hänen tekevän sinulle.” Voimme koetella Trumpin esittämiä puheita tätä sääntöä vastaan nähdäksemme, onko hän eettinen ihminen.

Trump on muun muassa ehdottanut, että USA:n rajat suljettaisiin maahanmuuttajilta ja rakennettaisiin aita USA:n ja Meksikon välille. Ollakseen eettinen Trumpin täytyisi siis hyväksyä, että hänet jätettäisiin muiden maiden ulkopuolelle ja hänen ja muiden ihmisten välille rakennettaisiin aita. Tätä hän tuskin haluaisi.

Trump on edelleen sanonut, että hän voi koska vain suudella naisia ja kosketella heidän sukupuolielimiään. Haluaisiko kukaan, että joku tuntematon yhtäkkiä alkaisi suudella häntä ja kosketella hänen sukupuolielimiään? Tuskin sitä haluaisi edes Trump itsekään.

Eettisyyteen liitetään usein myös erilaisia hyveitä. Johtajien eettisyyteen on liitetty sellaisia hyveitä kuin kokemus, osaaminen, pyrkimys hyvään, oikeudenmukaisuus, vaatimattomuus. Mikäli Trumpia vertaa näiden hyveiden avulla siihen virkaan, johon hän on pyrkimässä, ei voi kuin päätyä siihen, ettei hän juuri täytä viran suuria saappaita. Hän ei ole vaatimaton eikä oikeudenmukainen, sillä vaatimaton ja oikeudenmukainen henkilö arvostaisi vastustajaansa. Hän ei omaa kokemusta politiikasta eikä osaamista ulkopolitiikan hoitamisesta, joka on keskeinen USA:n presidentin tehtävä.

Pelkäänpä ettemme tule saamaan Trumpista eettistä presidenttiä, jos hänet tuohon tehtävään valitaan. En ole kuitenkaan ainoa, joka on pelännyt johtamisen mukanaan tuomia pimeitä puolia. Martin Luther kirjoitti aikoinaan (vuonna 1523): ”Kunnollinen prinssi on aikojen alusta asti ollut harvinainen lintu. Lähes säännönmukaisesti prinssit ovat olleet suurimpia hulluja ja pahimpia rikollisia, mitä maa päällään kantaa. Heidän taholtaan ei voi odottaa suuria. Voi vain pelätä pahinta.” Paljon ei näemmä maailma ole muuttunut noin 500 vuodessa.