Vaikuttavuus innovaatiotoimintaa ohjaamaan

Vaikuttavuus innovaatiotoimintaa ohjaamaan

Innovaatiolle voidaan antaa hyvin yksinkertainen yleinen määritelmä: se on uusi hyödyllinen asia, joka on otettu käyttöön. Innovaatio voi olla uusi tuote tai palvelu, uusi organisaatio tai toimintamalli, jopa uusi käsite. Eikä innovaatio ole vain idea tai keksintö, vaan reaalisessa käytössä oleva uutuus, jolla on vaikutuksia toimintaan.

Innovaatioprosessi jäsentyy neljään vaiheeseen, jotka ovat idea, keksintö (inventio), toteutus (implementaatio) ja vaikuttavuus (impakti). Usein vaikuttavuusvaihe sivuutetaan innovaatiokeskustelussa, koska innovaation katsotaan olevan valmis, kun se on toteutettu kaupallisesti. Kuitenkin vasta innovaation käyttö kertoo sen merkityksestä.  Innovaatio saa aikaan muutoksen toimintatavoissa ja rakenteissa. Olkoon esimerkkinä matkapuhelin: innovaationa se ei ole kimppu teknisiä ratkaisuja vaan kommunikaatioväline ihmisten välillä sekä ihmisen ja tietojärjestelmien välillä (esim. mobiili internet).

 

Kestävä innovaatio tavoittelee kestävää hyvinvointia

 

Innovaatio on yhtä kuin sen vaikutukset. Tämä on kova väite innovaation tuottajan kannalta, mutta yhteiskunnan kannalta innovaatioita punnitaan nimenomaan niiden yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella. Vaikuttavuus on arvokeskeinen käsite, koska innovaation vaikuttavuus arvioidaan suhteessa niihin arvoihin, joita sillä pyritään edistämään. Vaikka joku innovaatio olisi menestys yrityksen omilla kriteereillä arvioiden, voi se olla problemaattinen yhteiskunnan arvojen kannalta. Ajankohtaisena esimerkkinä on koulujen digitalisaatio, joka lisää laitteiden ja ohjelmistojen kysyntää, mutta jonka vaikutukset oppimiseen ovat epävarmoja.

Vaikuttavuuskeskeinen innovaation käsite sopii hyvin yhteen yritysten yhteiskuntavastuun kanssa. Taustalla on laaja-alainen käsitys yrityksen toiminnasta: yritys vaikuttaa aina yhteiskuntaan. Professori Michael Porterin lanseeraama jaetun arvon käsite (shared value) selkiyttää tätä vaikuttavuus- ja vastuu-ulottuvuutta. Porter laajentaa arvon luonnin käsitettä pelkästä taloudellisen arvon luomisesta yhteiskunnalliseen edistykseen. Jaetussa arvossa on olennaista arvioida yleisiä hyötyjä suhteessa kustannuksiin.  Porterin mielestä tämä piirre on merkittävä myös julkiselle hallinnolle. Silloin voimme kysyä julkisten palvelujen ja toimintojen vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin.

Olen kehittänyt käsitteen kestävä innovaatio, jossa otetaan huomioon innovaation pitkäaikaiset vaikutukset yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristön. Kestävä innovaatio tavoittelee siis kestävää hyvinvointia, jonka kolme ulottuvuutta ovat elämänlaatu (koettu elämä), kestävä taloudenpito (elintaso) ja tasapainoinen luontosuhde. Jos innovaatio vaarantaa minkä tahansa niistä, niin tästä aiheutuu ongelmia ihmisille, yhteiskunnalle tai luonnolle.

 

Yhteiskunnallisten yritysten kilpailuetu ei synny itsestään

 

Moni yritys saattaa kokea, että yritystä ei voi laittaa vastuuseen siitä, miten sen tuotetta tai palvelua käytetään. Vastuu ei tässä olekaan juridista, vaan arvopohjaista. Jos yritys asettaa tosissaan kestävän hyvinvoinnin edistämisen toimintansa perimmäiseksi tavoitteeksi, niin se näkee velvollisuudekseen punnita innovaatioidensa vaikutuksia – tietysti niissä puitteissa jotka ovat yritykselle mahdollisia. Tämän tulisi näkyä siinä, että yritykset pyrkisivät kaikessa toiminnassaan siihen, että ne luovat asiakkailleen aitoa, pysyvää lisäarvoa.

On kiinnostavaa havaita, että monet näkyvät yritysjohtajat ovat julkisuudessa korostaneet yrityksen yhteiskunnallista vastuuta ja hyvän elämän edistämistä. Yhteiskunnalliset yritykset ovat jo missiossaan sitoutuneet edistämään yhteiskunnallisesti merkittäviä tavoitteita. Tämä arvopohja antaa niille ”kilpailuetua”, joka ei kuitenkaan tule itsestään. Yhteiskunnallisten yritysten kannattaisi tarkastella koko toimintaansa kestävän innovaation kannalta ottaen huomioon myös kestävän taloudenpidon ja tasapainoisen luontosuhteen edistämisen. Yhteiskunnalliset yritykset käyttävät merkittävän osan tuloksestaan oman toimintansa kehittämiseen. Näitä voimavaroja tulisi suunnata juuri kestäviin innovaatioihin mahdollisimman suuren vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Kirjoittaja

Antti Hautamäki Antti Hautamäki
antti.hautamaki@kolumbus.fi
twitter.com/@anttierkki

Kirjoittaja on emeritusprofessori ja EETTI&INNO-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja.