Ei kuukausien tyhjäkäyntiä vastaanottokeskuksessa

Ei kuukausien tyhjäkäyntiä vastaanottokeskuksessa

hassanian_roa_mockup

”Kun tulimme Suomeen marraskuussa, olimme koko perhe aivan hajalla. Olimme lähteneet Irakista 13 päivää aikaisemmin, kävelleet liikaa, ylittäneet pelottavan meren, eläneet pelkällä mehulla ja kekseillä. Olimme yöpyneet monta kertaa ulkosalla mutta emme juuri nukkuneet.

Pojat olivat huonossa kunnossa. Venematkasta tuli varmasti jonkinlainen trauma, jota unettomuus pahensi. Ali, 6, ja Zeynalabedin, 4, olivat levottomia, he vain huusivat eivätkä totelleet meitä.

”Lapset ulkoilevat ja opettelevat suomenkielisiä eläinten nimiä. On ihana nähdä heidän nauttivan.”

Tapanilakodin lahtelaisesta vastaanottokeskuksesta tuli meidän kotimme. Pääsimme suihkuun ja syömään. Ruokana oli makaronia ja lihaa, niin hyvää! Sen jälkeen saimme nukahtaa puhtaisiin, valmiiksi pedattuihin sänkyihin.

Aamulla henkilökunta neuvoi miten täällä eletään. Jokainen perhe asuu omassa huoneessaan. Ruokaa laitamme yhteiskeittiössä muiden perheiden kanssa.

Lapset käyvät keskuksen järjestämässä päivähoidossa. He ulkoilevat, piirtävät, opettelevat suomenkielisiä eläinten nimiä, ja se kaikki on heistä tosi hauskaa. On ihana nähdä oman lapsensa nauttivan. Siitä tulee itsellekin kevyt olo. Nopeasti pojat alkoivat taas nukkua yönsä. Toisin kuin me.

Huoli turvapaikkapäätöksestä stressaa. On vaikea keskittyä, kun ei tiedä saammeko jäädä Suomeen.

”Miesporukalla kävimme tekemässä suomalaiselle kesämökille suursiivouksen ja pääsimme veneellä järvelle.”

Täällä kaikki asukkaat osallistuvat siivous-, piha- ja pieniin kunnostustöihin. Päivä menee nopeammin, kun on tekemistä. Olemme istuttaneet kukkia ja maalanneet päiväkodin aitaa. Miesporukalla kävimme tekemässä suomalaiselle kesämökille suursiivouksen ja pääsimme soutuveneellä järvelle.

Me opiskelemme suomea ja englantia, ensiapu- ja väkivallattomuustaitoja. Naisten ryhmä kävi tutustumassa jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen. Sepä vasta järkevä systeemi!

Jos meidän pitäisi hoitaa lapsia, emme pystyisi osallistumaan tähän kaikkeen.

Jos ja kun oleskelulupa tulee, tiedämme jo niin paljon suomalaisesta yhteiskunnasta, että voimme saman tien hakea kouluun ja jatkaa suomen opintojamme. Tämä aika ei ole mennyt hukkaan.”

Hassanian ja Roa
Viittakivi Oy:n vastaanottokeskuksen asukkaat

Näin me ajattelemme

Viittakivi Oy:n kehittämispäällikkö Liisa Ojala:

”On suurta tuhlausta pitää ihmisiä kuukausikaupalla tyhjänpanttina ennen kuin he saavat päätöksen tulevaisuudestaan. Me haluamme ottaa vastaanottokeskuksissa asuvat ihmiset heti mukaan yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Jokainen ansaitsee sen, että voi kokea itsensä tervetulleeksi ja hyödylliseksi alusta lähtien.

Meidän vastaanottokeskuksissamme alle kouluikäiset lapset aloittavat heti päiväkodissa. Näin he pääsevät opettelemaan muun muassa ryhmässä toimimista ja suomen kieltä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ohjauksessa. Kun lapset ovat päivähoidossa, aikuiset voivat keskittyä kielen opiskeluun ja muuhun koulutus- ja työtoimintaan. Selvitämme kaikkien asukkaidemme osaamisen heti alkuvaiheessa ja mietimme, miten he voisivat täydentää koulutustaan ja vahvistaa työelämävalmiuksiaan jo vastaanottokeskusaikana. Kutsumme tätä esikotouttavaksi toiminnaksi. Meidän mielestämme mikään vastaanottokeskuksessa opittu ei mene hukkaan, jäipä henkilö Suomeen tai ei.

Kysymme myös turvapaikanhakijoilta palautetta ja toiveita siitä, mitä esikotouttavan koulutuksen ja toiminnan pitäisi sisältää; mistä tiedoista ja taidoista heille olisi kaikkein eniten hyötyä. Savonlinnassa esimerkiksi kokeilimme menestyksekkäästi yhteistyötä paikallisen aikuiskoulutus- ja ammattioppilaitoksen kanssa, ja turvapaikanhakijat pääsivät tutustumaan siivousalaan. Jo kymmenkunta asukastamme on osallistunut toimintaan ja puolet heistä saanut oppimastaan osaamistodistuksen. Tästä on heille varmasti hyötyä myöhemmin, kun he hakevat koulutus- tai työpaikkaa.

Me maksamme tämän ”ylimääräisen” toiminnan nyt omasta pussistamme, mutta uskomme että tulevaisuudessa yhteiskunta säästää isoja summia, kun nämä ihmiset, niin lapset kuin aikuiset, pääsevät nopeammin kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan.

Halvin ratkaisu ei ole aina halvin – varsinkaan pitkällä tähtäimellä. On osattava katsoa kokonaisuutta ja miettiä, mitkä ovat vaikutukset esimerkiksi 20 vuoden kuluttua.”

Lue tarinoita myös muista yhteiskunnallisista yrityksistä

Suomi tarvitsee yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka rakentavat vastuullisen liiketoiminnan keinoin parempaa Suomea ja jokaiselle hyvää elämää. #Arvoyritys

Lue tarinoita myös muista yhteiskunnallisista yrityksistä

#ARVOYRITYS