Kaikki viestit Blogisä

Haluamme laadukasta palvelua vanhuksille, lapsille ja muille heikommassa asemassa oleville. Miten se tehdään?

Viime päivinä on puhuttu paljon vanhustenhoidon laadusta ja ennen kaikkea sen puutteesta. Kyseessä ei silti pitäisi olla yksityinen vs. julkinen -asettelu, molemmissa voidaan toimia hyvin tai huonosti. Kaikkia yksityisiä toimijoita on turha syyllistää: toiminnan tavoitteita, voitonjakoperiaatteita, arvojen käytännön toteuttamisen ja asiakkaiden tarpeiden huomioimisen tapoja on yhtä monta kuin on yrityksiäkin.

Kriittinen tarkastelu on kaikkien toimijoiden suhteen tarpeen ja syyttelyn sijaan on paikallaan miettiä hetki ratkaisuja. Siksi tässä pari ajatusta jatkokeskusteluja virittämään.

  1. Hinta ei saa olla ainoa mittari sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutettaessa

Halpa hinta ei läheskään aina ole kokonaistaloudellisesti edullisin ratkaisu. Palveluita kilpailuttaessa pitää ottaa aidosti huomioon ratkaisun inhimilliset arvot ja pitkäaikaiset vaikutukset.

Paljon palveluita tarvitsevan tai haastavassa elämäntilanteessa olevan ihmisen tilannetta täytyy tarkastella yksilöllisistä tarpeista käsin ja tarjota tarpeenmukaisia kokonaisratkaisuja, jotka vähentävät palvelujen turhaa käyttöä ja myös palveluntarvetta ja muita kustannuksia tulevaisuudessa. Tämä vaatii saumatonta perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä. Näin olemassa olevia resursseja käytetään huomattavasti nykyistä järkevämmin ja vaikuttavammin. Tästä syntyy myös taloudellisia säästöjä pitkällä aikavälillä.

  1. Palvelutuotannossa tarvitaan erilaisia toimijoita

Sekä isoilla että pienillä toimijoilla tulisi olla markkinoilla menestymisen mahdollisuuksia. Hankintalainsäädännön soveltaminen ei saa muodostaa paikallisille, kokonaisvaltaisesti inhimillistä hyvinvointia ja osallisuutta kehittäville toimijoille esteitä esimerkiksi ohjaamalla hankintoja pelkästään isojen palveluntuottajien suuntaan. Nykykäytännöillä näin näyttää valitettavasti käyvän ja uudet, innovatiiviset, elämänlaatua parantavat ratkaisut jäävät hintakilpailun jalkoihin.

Haaste ei ole helppo, inhimillisille arvoille ja hyvälle hoidolle on vaikea määritellä hintaa. Terveen järjen käyttö ja erilaisten tarpeiden huomioiminen kilpailutuksissa olisi silti vähintäänkin toivottavaa. Uskomme, että aktiivisella yhteistyöllä kuntapäättäjät ja erilaiset palveluiden tuottajat voivat löytää entistä vaikuttavampia ratkaisuja edistämään inhimillistä hyvinvointia ja taloudellista kestävyyttä.Eikä kaikkea edes pitäisi kilpailuttaa, kuten esimerkiksi Ei myytävänä! -kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamiseksi hyvin nostaa esiin.

  1. Yhteiskunnalliset yritykset ovat hyviä kumppaneita

Yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintamallin ajureita ovat taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Ne rakentavat ihmislähtöisiä, asiakkaiden ja heidän lähipiirinsä osallisuutta lisääviä ratkaisuja sitoutuessaan tuottamaan pitkäkestoisesti palveluja.

Toiminnan laadulliseen ja inhimilliseen vaikuttavuuteen panostetaan erityisesti, sillä valtaosa liiketoiminnan taloudellisesta tuotosta palautuu yhteiskunnallisen päämäärän edistämiseen ja palveluiden kehittämiseen.

Yhteiskunnalliset yritykset vahvistavat paikallisten yhteisöjen tuottavuutta kutsuessaan mukaan myös muita paikallisia toimijoita, vapaaehtoisia ja järjestöjä. Niillä on usein merkittävä rooli muun muassa ennaltaehkäisevässä työssä ja kansalaistoiminnan (vapaaehtoistyö, asukastilat jne.) järjestämisessä. Näiden rooli palvelujen vaikuttavuuden kannalta on merkittävä. Lisäksi yhteiskunnalliset yritykset ovat kotimaisia toimijoita, jotka maksavat veronsa aina Suomeen.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä osallistetaan sekä työntekijöitä että asiakkaita ja heidän lähiomaisiaan kehittämään palvelua vastaamaan elämäntilanteen mukaan muuttuviin tarpeisiin. Monet yhteiskunnalliset yritykset ovat kiistatta maan parhaita erityisryhmien arjen, palvelutarpeen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntijoita.

 

Hyviä esimerkkejä siis löytyy, katsokaa vaikka mitä Heinolan Jyränkölässä, Tampereen Kontukodissa, SOS-Lapsikylässä, Helsingin Diakonissalaitoksessa, ASPAssa ja monessa muussa yhteiskunnallisessa yrityksessä tehdään. Yhteiskunnalliset yritykset ovat valmiita ottamaan vastuuta suomalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Se on näiden yritysten omistajien tahto ja mielestämme myös koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

 

Pentti Lemmetyinen,
puheenjohtaja,  ARVO

Kimmo J. Lipponen,
toimitusjohtaja, ARVO

Jos hinta on ensisijainen kriteeri, tulee laatu vasta jälkijunassa

Kuntien toteuttamat sosiaalipalveluiden kilpailutukset aiheuttavat monia kysymyksiä. Lähes aina kilpailutusten ensisijaisena kriteerinä on palvelun hinta. Mitä hintakilpailulla ja esimerkiksi neljän vuoden kilpailutuskausilla on saatu aikaan vaikkapa lastensuojelun sijaishuollossa? Onko kilpailu parantanut laatua ja vienyt eteenpäin palveluiden kehittymistä ja laadun ja vaikuttavuuden parantumista?

Lastensuojelulaitoksessa ”kulttuuri elää seinissä”. Lasten ja nuorten kotina toimivaa laitosta ei voi lopettaa ja aloittaa uutta olettaen, että laatu olisi saman tien kunnossa. Lastensuojelulaitoksen ja muiden lastensuojelupalveluiden toiminnan kehittäminen vie aikaa, vaatii onnistumisia ja epäonnistumisia, henkilöstön oppimista ja yhteisten toimintatapojen löytämistä. Vain ajan kanssa on mahdollista saavuttaa johdonmukaisuus, jota lastensuojelupalveluissa olevat lapset ja perheet tarvitsevat ja minkä he myös ansaitsevat. Tätä jatkuvuuden ja kehittyvän organisaation kulttuuria neljän vuoden välein toistuvat, pelkän hinnan perusteella tehtävät kilpailutukset eivät mahdollista. Hinnalla kilpailu on myös johtanut useiden yksiköiden ja toimintojen loppumiseen. Näissä yksiköissä pitkän linjan kehittämistyötä on tehty ja johdonmukainen toimintamalli usein on ollut olemassa.

Kilpailutukseen osallistuminen alkaa toimijoiden sitoutuessa vaadittuihin laatuvaatimuksiin. Koska laatuvaatimukset ovat ehdottomia, tulee tästä helposti mielikuva tietynlaisesta ”rasti ruutuun” -menettelystä. Kilpailutuksen päätyttyä toimijoiden lupauksia käydään läpi vain harvoin ja kilpailutuksessa menestymisestä julkaistaan listat, joilta ilmenee osallistujien järjestys. Listoihin on merkitty raja, jonka alapuolelle sijoittuneet toimijat eivät ole enää hankinnassa mukana. Vaikka myöhemmin osoittautuisi, että jotkut mukaan päässeet toimijat eivät tuottaisi toivottua laatua, ei tätä listaa voi jälkikäteen laajentaa.

Kilpailutuksissa utopistisia hintoja

Kilpailutuksien ongelmana on, että palvelutuottajien joukkoon on valittu toimijoita, joiden asettamat matalat hinnat palvelulle eivät voi vastata todellisia kustannuksia, mikäli pidetään kiinni luvatusta ja kilpailutuksessa vaaditusta. Silti nämä selkeästi muita halvemmat toimijat jäävät kilpailutukseen mukaan, kun taas toimijoita, joiden toimintamalleja on hiottu pitkään, tippuu pois. Vaikka ostoja matalamman hinnan tarjonneilta toimijoilta ei koskaan tehtäisikään, on vahinko jo syntynyt.

Hintakilpailussa valvonta tulee aina myöhässä. Vaikka porsaanreikiä tilkittäisiin myöhemmin, on niiden olemassaolo vaikuttanut sellaisten toimijoiden liiketoimintaan, jotka toimivat sopimusten vaatimalla tavalla. Koska hinta on kilpailutuksen ensisijainen kriteeri, päästään laatuun kiinni vasta jälkijunassa. Toimijoita pyydetään mahdollisesti korjaamaan toimintaansa, mutta en ole kuullut sopimussakoista tai korvausten maksamisesta niille toimijoille, jotka tippuivat pois epärealistisen hinnoittelun takia.

Suurin ongelma hintakilpailussa ei kuitenkaan ole se, kuka palveluntuottaja voittaa tai kuka häviää. Lastensuojelun kontekstissa hintaa korostavan kilpailutuksen ongelma on jatkuvuuden ja pysyvyyden murentuminen. Henkilöstön epätietoisuus oman työnsä jatkumisesta lisää stressiä ja vaihtuvuutta, mikä taas aiheuttaa heijastusvaikutuksia hoidettaviin lapsiin ja nuoriin, jotka voivat muutenkin olla elämässään hyvin ahdistavassa tilanteessa. Lumipalloefekti on valmis.

Huono laatu lisää kustannuksia

Niin kauan, kun meillä ei ole selkeitä ja systemaattisia vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä ja mittareita palveluiden arviointiin, ongelman ratkaiseminen on vaikeaa. Aikaisemmin mainitsemani rajan poistaminen ei yksin auta. Vaikka näin tehtäisiinkin, edelleen hieman kalliimmat, mutta ehkä laadukkaammat palvelut, joutuvat odottelemaan sitä, että jyvät erotellaan akanoista. Toisaalta yksi tai useampi lapsi ja nuori on tänä aikana jo saattanut kärsiä tilanteesta, mutta siitä emme tunnu puhuvan tarpeeksi.

Ongelman ratkaisu vaatisi enemmän ponnisteluja, sillä huono laatu vain lisää kustannuksia eikä paranna niiden lasten ja perheiden elämää, joita varten näiden palveluiden pitäisi olla. Palveluiden ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan ole liiketoiminnan edistäminen – vaikka se joskus siltä vaikuttaakin – vaan lasten ja perheiden auttaminen.

Yhteiskunnalliset innovaatiot syntyvät asiakkaan ymmärtämisestä ja aidosta kuulemista

Elämme Suomessa vaihetta, joka pakottaa yhteiskuntaamme uudistumaan. Ikääntyminen, nuorten syrjäytyminen ja sosiaali- ja terveyssektorin uudistamispaineet sekä lisääntynyt maahanmuutto herättävät paljon kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia. Erityisesti tarvitaan uusia toimintatapoja, joilla näitä yhteiskunnallisia ongelmia voidaan ratkaista kestävästi. Tarvitaan yhteiskunnallisia innovaatioita. EETTI & INNO -tutkimushanke osoitti, että yhteiskunnalliset yritykset tekevät niitä kolmella eri tasolla.

Yhteiskunnallisten innovaatioiden käsite on Suomessa melko uusi. Kun meillä puhutaan innovaatioista, tarkoitetaan lähes aina pelkästään teknologisia tai kaupallisia innovaatioita. Mutta niitäkin enemmän yhteiskuntamme kaipaa nyt uusia tapoja, prosesseja, tuotteita tai palveluita, joilla ratkaistaan yhteiskunnan keskeisiä ongelmia. Yksi tunnettu suomalainen innovaatio, joka on taas viime aikoina saanut huomiota kansainvälisestikin, on äitiyspakkaus, vuodelta 1937.

”Suomessa osataan tehdä yhteiskunnallisia innovaatioita. Ne kiinnostavat ulkomaita myöden.”

Viime vuosina suomalaiset yhteiskunnalliset yritykset ovat onnistuneet kehittämään innovaatioita, joista on kiinnostuttu myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Asunto ensin -malli on herättänyt laajasti mielenkiintoa. Malli on yksinkertainen. Asunnoton ihminen, joka tarvitsee kodin, saa oman kohtuuhintaisen vuokra-asunnon ilman ehtoja. Kun ihminen on saanut katon päänsä päälle, hänen on helpompi keskittyä laittamaan muukin elämänsä kuntoon, esimerkiksi yrittää eroon päihteistä tai löytää työpaikka.

Mallia kehittäneellä Y-Säätiöllä on ympäri Suomea yli 16 000 asuntoa. Niistä noin 6 500 on tarkoitettu asunnottomille tai asunnottomuusuhan alla oleville ja muille erityisryhmille, joiden on muuten vaikea saada asuntoa. Y-Säätiön yhteiskunnallinen innovaatio on omalta osaltaan mahdollistanut sen, että Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on vähentynyt.

Toinen yhteiskunnallinen innovaatio, Sukupolvienkortteli, on myös herättänyt laajasti kiinnostusta muualla Euroopassa. Tämä Helsingin Jätkäsaareen vuosi sitten valmistunut kortteli on ainutlaatuinen monisukupolviasumisen malli. Sen kehittivät yhdessä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas), Setlementtiasunnot Oy ja Asuntosäätiö. (Hoas ja Setlementtiasunnot ovat ARVO ry:n jäsenyrityksiä.)

Sukupolvienkorttelissa on samassa korttelissa Ara-vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja ja hintasäänneltyjä hitas-omistusasuntoja. Korttelin konsepti korostaa yhteisöllisyyttä ja edustaa uutta ajattelua Suomessa. Korttelissa toteutetaan ajatusta laajennetusta kodista, ja asukas voi hyödyntää kattavia yhteisiä tiloja, kuten pesulaa, aulan kahvilaa ja oleskelutiloja sekä kuntopolkunakin toimivaa sisäkatua. Talossa toimii koordinaattori, joka järjestää yhteistä tekemistä kuten kerhotoimintaa, ja huolehtii asukkaiden hyvinvoinnista. Sukupolvienkortteli toimii kuin kyläyhteisö keskellä kaupunkia. Se sai Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ensimmäisen Vuoden Parhaat Ara-neliöt-tunnustuspalkinnon.

Innovaatioita syntyy 3 tasolla

Esimerkit kertovat siitä, että Suomessa osataan tehdä yhteiskunnallisia innovaatioita. Suomalaisissa (yhteiskunnallisissa) yrityksissä luodaan uusia toimintamalleja ja palveluita, jotka tuottavat vaikuttava ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin. Tämä kävi ilmi myös EETTI & INNO –tutkimushankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on selvittää, kuinka yhteiskunnalliset innovaatiot, eli uudet ratkaisumallit, syntyvät yhteiskunnallisissa yrityksissä. Tavoitteena oli löytää tekijöitä, joiden avulla muutkin kuin yhteiskunnalliset yritykset voisivat tuottaa Suomeen innovaatioita, eli kestäviä ratkaisuja kipeästi kaivattuihin uudistuksiin.

”Aito kiinnostus asiakkaan elämäntilanteen parantamisesta antaa yhteiskunnallisille yrityksille rohkeutta etsiä jatkuvasti parempi toimintamalleja.”

Tutkimus osoitti, että tutkitut 8 yhteiskunnallista yritystä luovat uutta kolmella eri tasolla: ne synnyttävät arjen innovaatioita, kumppanuusinnovaatioita ja strategisia innovaatioita. Ne kumpuavat siitä, että yritysten henkilökunta on hyvin motivoitunut kehittämään yrityksen palveluita, jotta ne vastaisivat entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja oikeasti edistäisivät asiakkaiden hyvinvointia. Aito kiinnostus asiakkaan elämäntilanteen parantamiseen antaa niille rohkeutta etsiä jatkuvasti uusia, entistä toimivampia toimintamalleja.

Arjen innovaatiot ovat tekoja, joilla ratkaistaan asiakkaan elämän päivittäisiä ongelmia. Innovaatio voi olla malli, jolla asiakas esimerkiksi oppii tunnetaitoja päivittäisestä elämästä selviytymiseen, tai yövuoroihin osallistuva koira, jonka silittely rauhoittaa levottoman muistisairaan.

Kumppanuusinnovaatiot syntyvät, kun eri toimijat, esimerkiksi organisaation eri yksiköistä, tunnistavat tietyn tarpeen ja lähtevät sitten yhdessä etsimään siihen ratkaisua.

Strateginen innovaatio on malli, jolla ratkaistaan laajasti, monen eri toimijan yhteisvoimin yhteiskunnan ongelmia. Kirjoituksessa aiemmin mainitut Asunto ensin -malli ja Sukupolvienkortteli ovat niistä hyviä esimerkkejä.

Asiakkaat mukaan palveluiden suunnitteluun

Jotta Suomessa syntyisi enemmän yhteiskunnallisia innovaatioita, eri sektoreiden toimijoilta vaaditaan kykyä tuottaa palveluita ja toimintamalleja, joilla saadaan aikaan vaikuttavia lopputuloksia. Se vaatii asiakkaan elämäntilanteen ymmärtämistä ja aitoa halua parantaa sitä, ja tähän tarvitaan asiakkaan kuulemista ja sitä, että asiakas otetaan mukaan myös palveluiden suunnitteluun.

Asiakkaan kuuleminen ja aito kiinnostus hänestä ja hänen elämäntilanteensa parantamisesta ei tietenkään onnistu, jos palvelutuotannossa tuijotetaan vain halvinta hintaa. Jos yhteiskuntamme ei ole valmis panostamaan oikeasti laadukkaisiin palveluihin, yhteisten ongelmiemme määrä ei suinkaan vähene vaan kasvaa kasvamistaan.

Kirjoitus on mukailtu Kalevassa huhtikuussa 2018 julkaistusta Soilikki Viljasen Vieraskynä-kirjoituksesta.

Kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa blogisarjaa, jossa esitellään EETTI & INNO -hankkeen tutkimustuloksia ja tutkimuksessa löydettyjä yhteiskunnallisten yritysten vahvuuksia. Aiemmat sarjaan kuuluvat blogaukset julkaistiin 31. toukokuuta ja 7. kesäkuuta.

Tutustu teemaan syvemmin lukemalla tiivistelmä Yhteiskunnallisen yrityksen 7 vahvuutta.

Tutustu yhteiskunnallisten yritysten työhön ja yhteiskunnallisiin päämääriin täällä.

Matkalla itsenäiseen elämään

Olin viime viikolla mukana Arvovallankumous-kirjan julkaisutilaisuudessa, jolloin ymmärsin, että aika harvoin saa olla mukana tekemässä vallankumousta. Vaikka olin kuullut kirjan päähuomiot jo ennakkoon, aloin pohtia tilaisuuden aikana, miten tämä kaikki konkretisoituu meillä Aspassa. Ihmisläheisyys ja osallistaminen – siis ihan aikuisten oikeesti. Pohdinta kesti ehkä noin neljä sekuntia, kunnes aloin hymyillä, hiljaa itsekseen.

Matias – ja hänen tarinansa – saivat aikaan hymyn, levollisen tunteen minussa. Mukaillen Hanna-Mari Lappalaisen tekstiä (26.5.2018) Joensuun Heilissä kerron teille tiivisti Matiaksen tarinan.

Vuonna 2016 Matias asui kerrostalossa Joensuussa. Matiaksen elämäntilanne oli hankala ja hänen elämänhallinnassa ilmeni erilaisia ongelmia. Toukokuussa 2016 Matiaksen kerrostalossa syttyi tulipalo, minkä seurauksena talon ullakko ja kaksi ylintä kerrosta kärsivät suuria vahinkoja. Henkilövahingoilta onneksi säästyttiin, mutta Matiaksen asunto meni kyseisessä palossa. Matiaksella ei ollut kotivakuutusta tuolloin.

Matias päätyi terapeuttinsa kanssa ratkaisuun, että hänen olisi hyvä hakea tuettuun asumiseen. Minikilpailutuksen kautta he ottivat selvää Joensuun kaupungin alueella tarjottavista eri asumisen palveluista. Nopeasti heille selvisi, että Aspa olisi Matiakselle oikea paikka. Matias sai Aspan kautta omia tarpeitaan vastaavan kodin, avun ja tuen, eikä hänen ole tarvinnut katua valintaa.

Aspassa asiakas on mukana kaikessa päätöksenteossa. Asiakkaan palveluntarvetta arvioidaan säännöllisesti yhdessä asiakkaan ja hänen verkostojensa kanssa. Kun uusi asiakas tulee yhtiömme palveluiden piiriin, hän saa aluksi tukea tiiviimmin. Tapaamisia työntekijöiden kanssa voi olla jopa päivittäin, jos tilanne sitä vaatii. Vähitellen tukea vähennetään, kunnes asiakas alkaa pärjätä itsekseen. Meillä Joensuussa tuki voi olla lähestulkoon mitä vain: esimerkiksi Kelan kaavakkeiden täyttämistä ja lähettämistä, kotiaskareiden opettelua, harjoittelua autokoulua varten, opinnäytetyön oikolukua, puhelintukea tai erilaista ryhmätoimintaa.

Kun Matias tuli Joensuun Aspa-koti Sillansuun asiakkaaksi, paikallinen palveluvastaavamme Minna Fali kysyi Matiakselta hänen vahvuuksistaan ja mieltymyksistään, ei diagnooseista. Matias arvosti tätä, ja sitä kautta hänen musiikkiharrastuksensa nousi esille. Sen jälkeen Matias on vetänyt omaa musaryhmää, mistä hitsautui ajan kuluessa oma bändi – W.A.S.P.A. Bändi esiintyi viime vuoden lopussa Mielenterveysmessuilla Helsingissä.

Matias kulkee Aspa-koti Sillansuun asiakkaana nyt loppusuoraa. Vajaan parin vuoden asiakkuus on päättymäisillään, ja samoihin aikoihin se yleensä Sillansuun asiakkailla päättyykin. Matiaksella on ollut henkilökohtaisia tapaamisia Aspan henkilökunnan kanssa enää pari kertaa kuukaudessa. Tällä hetkellä hänen tärkein tulevaisuuden suunnitelma on saada paperit ulos Karelia-ammattikorkeakoulusta, jossa hän aloitti sosionomiopinnot tammikuussa. Matias on kertonut avoimesti, että hän on saattanut löytää oman kutsumuksensa: Valmistumisen jälkeen unelmana on työpaikka Aspassa!

Matiaksen tarina tuo minulle edelleen hymyn huulille. Kerron sitä rinta rottingilla muillekin. Meillä Aspassa asiakas määrää kaapin paikan! Jos et usko, käy kuuntelemassa Matiaksen upea biisi YouTubesta.

Lue lisää Aspa-säätiöstä, esim. sen yhteiskunnallisesta missiosta

Arvovallankumous on ajankohtainen

”Eihän se paikka mikään koti ole, vaan säilyttämö.” Näin sanoi ystäväni, omainen, joka joutui siirtämään makuuhaavoista kärsivän läheisensä vanhusten hoitokodista sairaalaan. Syy makuuhaavoihin oli heikko perushygieniataso.

Valitettavasti me kaikki olemme kuulleet samanlaisista kohtaloista. Julkisessa keskustelussa putkahtaa jatkuvasti esiin esimerkkejä huonosta hoidosta. Siitä on tullut ikään kuin ”vakio”, jolle ei muka voi tehdä mitään.

On surullista ja sydäntä riipaisevaa, kun ihminen, varsinkin heikossa asemassa oleva, niin usein unohtuu tehokkuus- ja säästötavoitteiden taakse. Siksi me aloitimme viime viikolla Arvovallankumouksen. Haluamme herättää keskustelua siitä, kuinka hyvin käytännön tekomme oikeasti vastaavat arvojamme. Haluamme myös tehdä tunnetuksi toisenlaisia tarinoita sosiaali- ja terveyspalveluista. Niitäkin nimittäin on. Esimerkiksi tällaisia:

”Täällä on voinut oppia sosiaalisia taitoja.”
”Palvelut ovat mahdollistaneet sen, että luotetaan, saa vastuuta ja pääsee toteuttamaan itseään.”
”Työntekijät ovat auttaneet löytämään suunnan elämälle ja oman alan.”
”Tähän asti empaattisin ja asiakkaan puolia pitävä yhtiö. Ei liian byrokraattinen, ihminen kohtaa ihmisen. Raha ei määritä kaikkea, hyvät arvot kohdallaan.”
”Työntekijät kuuntelevat asiakkaita loistavasti.”

Sitaatit ovat suoria lainauksia yhteiskunnallisten yritysten asiakkailta, joita haastattelimme EETTI & INNO -tutkimushankkeessa. Olemme nyt yli kahden vuoden ajan selvittäneet, miten yhteiskunnalliset yritykset elävät arvojaan todeksi jokapäiväisessä toiminnassaan. Huomasimme, että eniten arvot näkyvät juuri tavassa, jolla vahvan arvopohjan yrityksissä kohdataan toinen ihminen, niiden asiakas. Arvot näkyvät myös siinä, miten sitoutuneita yhteiskunnallisten yritysten johto ja henkilökunta ovat asiakkaidensa hyvinvoinnin edistämiseen ja siihen, että voivat auttaa asiakkaita elämään omannäköistä elämää.

Asiakas ei ole potilas

Yhteiskunnallisten yritysten ihmisläheistä toimintatapaa kuvastaa muun muassa se, että asiakasta ei ajatella potilaana, kuten perinteisesti terveys- ja hoivapalveluissa. Vaikka monissa tutkituissa yhteiskunnallisissa yrityksissä asiakkaina ovat haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa olevat ihmiset, kuten nuoret, vammaiset, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat tai vanhukset, asiakkaan puolesta ei päätetä asioita, vaan hänellä on itsemääräämisoikeus omista asioistaan.

Tutkituissa yrityksissä henkilöstö haluaa päästä lähelle asiakastaan kuuntelemalla häntä ja hänen tarpeitaan. Tällainen ihmisläheisyys edellyttää asiakkaan kohtaamista ja luottamuksen rakentamista sekä yhdenvertaista asennetta toisia ihmisiä kohtaan.

EETTI & INNO osoittaa, että yhteiskunnallinen yritys uskaltaa kohdata asiakkaansa. Tutkituissa yhteiskunnallisissa yrityksissä korostetaan sitä, että niiden perustehtävä, asiakkaan hyvinvoinnin edistäminen, on pitkäjänteistä työtä. Siinä ei voi onnistua palveluiden nopeatempoisilla muutoksilla, koska asiakkaiden tarpeet ohjaavat yrityksen koko toimintaa.

Eettinen perustehtävä tuo merkityksellisyyttä

Julkisuudessa on aika ajoin esillä väite siitä, että yritysten perustehtävä voi jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä olla hukassa tai tuntua vähintäänkin epäselvältä. Mitä varten yritys on olemassa, mitä lisäarvoa työ tuottaa yritykselle tai mikä on yksilöiden kokema työn merkitys? Uhkana on, että ihminen unohtuu muutoksen pyörteisiin.

Näin ei tutkimuksemme mukaan ole yhteiskunnallisissa yrityksissä. Niiden perustehtävä pysyy kirkkaana, koska palvelut rakentuvat ja muuttuvat asiakkaiden tarpeiden mukaan. Muutoksia tehdään sitä mukaa, kuin tarpeet niitä edellyttävät. Toisin sanoen asiakasta ei yritetä saada sopeutumaan olemassa olevaan palveluraamiin.

Yhteiskunnallisen yrityksen perustehtävä tuo niin asiakkaiden kuin henkilöstön elämään merkitystä. Asiakkaat kokevat saaneensa elämäänsä uuden suunnan ja sisällön. Henkilöstö puolestaan kokee motivoituvansa työstään, kun voi havaita, että omalla työpanoksella on merkitystä. Oman työn kautta on mahdollisuus tehdä hyvää.

Palvelut voi toteuttaa myös toisin

EETTI & INNO siis osoittaa, että myös sosiaali- ja terveyspalvelut on mahdollista hoitaa toisella tavalla, ihmistä arvostaen. Hankkeen tulokset osoittavat, että Suomessa on yrityksiä, jotka osaavat rakentaa luottamusta ja edistää asiakkaansa hyvinvointia. Se edellyttää, että ihmiset kohtaavat silmästä silmään, koska me ihmiset tarvitsemme sitä. Ei vanhusten hoitolaitos saisi olla pelkkä säilyttämö vaan koti, jossa ihmistä kohdellaan yhdenvertaisesti ja hän saa tuntea turvallisuuden tunnetta.

Kysymys kuuluukin, olemmeko kehittäneet niin paljon erilaisia malleja, rakenteita ja byrokratiaa, että ne estävät meitä kohtaamasta ihmistä ja hänen tarpeitaan?

Arvovallankumousta tarvitaan, ja se etenee juuri arjen tekojen kautta. On tullut aika palauttaa ihmisen arvo – myös liiketoiminnassa.

Tämä on toinen osa blogisarjaa, jossa esitellään EETTI & INNO -hankkeen tutkimustuloksia ja siinä löydettyjä yhteiskunnallisten yritysten vahvuuksia. Ensimmäinen sarjaan kuuluva kirjoitus julkaistiin 1. kesäkuuta.

Yhteiskunnallisella yrityksellä on 7 erityisvahvuutta

Yhteiskunnalliset yritykset innovoivat uutta ratkoessaan yhteiskunnan ongelmia ja onnistuvat parantamaan vaativienkin asiakkaidensa hyvinvointia. Muun muassa nämä seikat kävivät ilmi EETTI & INNO -tutkimushankkeessa, jossa otimme yhteiskunnalliset yritykset suurennuslasin alle.

Suomessa on aina ollut arvolähtöisiä yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ratkovat liiketoiminnallaan yhteiskunnan ongelmia. Silloinkin kun hyvän tekeminen ei vielä ole ollut muodissa yritysmaailmassa, ne ovat keskittyneet tuottamaan yhteiskunnallista hyvää.

Mutta mitä annettavaa yhteiskunnallisilla yrityksillä on tämän päivän Suomelle? Miten vahva arvopohja näkyy sellaisten yritysten arjessa, joiden ensisijainen tavoite on ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia, kuten asunnottomuutta, nuorten syrjäytymistä tai vanhusten yksinäisyyttä? Entä onko yrityksistä hyötyä yhteiskunnan ongelmien ratkomisessa?

Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia EETTI & INNO -tutkimushankkeessa.

Halusimme myös selvittää, tuottavatko suomalaiset yhteiskunnalliset yritykset innovaatioita, ja jos tuottavat, niin millaisia. Kansainvälisissä tutkimuksissa tämä yhteys yhteiskunnallisten yritysten ja innovaatioiden välillä on todettu, mutta meillä Suomessa sitä ei ole aiemmin tutkittu. Asia on ajankohtainen, koska Suomessa on meneillään isoja uudistustarpeita ja yrityksiltä peräänkuulutetaan innovatiivisuutta. Eli jos yhteiskunnalliset yritykset onnistuvat innovaatioiden luomisessa, niin voivatko muutkin yritykset oppia niiltä jotain ja tulla entistä innovatiivisemmiksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkojiksi?

Reilut kaksi vuotta kestänyt tutkimus on nyt vaiheessa, että pystymme antamaan kysymyksiin ensimmäisiä vastauksia.

Löysimme seitsemän erityispiirrettä, jotka korostuvat yhteiskunnallisten yritysten toiminnassa.


1) Ihmisläheisyys

Yhteiskunnallisissa yrityksissä henkilöstö ja johto ovat vahvasti sitoutuneita asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseen. He kuuntelevat asiakasta ja hänen tarpeitaan, ja asiakas saa päättää oman elämänsä asioista.  Asiakas on yrityksen tärkein henkilö.

2) Korkea asiakastyytyväisyys

Tutkimamme yhteiskunnalliset yritykset saivat erinomaisia arvosanoja asiakastyytyväisyyskyselyssä. Korkea asiakastyytyväisyys syntyy siitä, että henkilökunta onnistuu rakentamaan asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen, ja asiakkaat kokevat, että palvelu lisää heidän toimintaedellytyksiään ja auttaa elämässä eteenpäin. Moni asiakas kokee myös terveytensä kohentuneen. Yhteiskunnalliset yritykset auttavat myös opiskelu- ja työpaikan löytämisessä.

3) Työn merkityksellisyys

Työn merkityksellisyys on aihe, joka on ollut esillä julkisuudessa viime aikoina. Yhteiskunnallisissa yrityksissä se näkyy niin, että kun omalla työllä on merkitystä koko yhteiskunnan tasolla, eli työn kautta on mahdollisuus edistää hyvää laajemmalle joukolle, se lisää niin henkilöstön kuin johdonkin viihtyvyyttä ja sitoutuneisuutta työhönsä ja yritykseen.

Yhteiskunnallisten yritysten henkilöstö pitää haastattelujen perusteella merkityksellisenä myös sitä, että kyseisten yritysten tuotto käytetään yhteiskunnallisen päämäärän toteuttamiseen eli hyvän tekemiseen.

4) Innovatiivisuus

Tutkimuksemme osoitti, että yhteiskunnallisilla yrityksillä on kykyä tuottaa innovaatioita. Ne kumpuavat siitä, että henkilökunta kehittää jatkuvasti yrityksen palveluita, jotta ne vastaisivat paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja oikeasti edistäisivät asiakkaiden hyvinvointia.

Henkilökunta myös jakaa keskenään työssä syntyneitä oivalluksia ja tekee kokeiluita, jotta löytyisi kullekin asiakkaalle parhaiten toimiva keino. Näin syntyy arjen innovaatioita, kumppanuusinnovaatioita ja strategisia innovaatioita. Avaamme niitä, ja yhteiskunnallisten yritysten innovatiivisuutta laajemminkin, lisää blogauksessa, jonka julkaisemme maanantaina 4. kesäkuuta.

5) Eettisyys

Yhteiskunnallisissa yrityksissä eettisyys tarkoittaa ensisijaisesti asiakkaan kohtaamista. Pyrkimyksenä on ymmärtää toista ihmistä, myös hänen hätäänsä ja turvattomuuttaan. Eettinen toimintatapa näkyy muun muassa siinä, että asiakasta kuunnellaan, hänen kanssaan keskustellaan, häntä ei ajatella potilaana, jonka puolesta päätetään asioita, vaan yhdenvertaisena ihmisenä, jolla on oikeus päättää omaan elämäänsä kuuluvista asioista. Eettisyys velvoittaa yritystä ja sen henkilöstä puolustamaan oikeudenmukaista elämää ja edistämään jokaiselle ihmiselle itseisarvoisesti kuuluvaa ihmisarvoa.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä henkilökunta ja johto kokevat, että eettisyyteen kuuluu se, että he ovat vastuussa asiakkaalle palvelusta, jota tuottavat. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarjotaan vaihtoehtoja ja tunnistetaan se tosiasia, että asiakkaalla on aina itsemääräämisoikeus omasta elämästään.

6) Asiakkaan osallistaminen ja osallistuminen

Erityisenä yhteiskunnallisen yrityksen vahvuutena voidaan pitää asiakkaan vahvaa roolia yrityksen toiminnassa. Asiakkaat osallistuvat paitsi omien palveluidensa ja ryhmätoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen, myös itse yrityksen toiminnan suunnitteluun. Heillä on kokemusasiantuntijan tehtävä ja rooli esimerkiksi silloin, kun yrityksen strategiaa uudistetaan, kun pohditaan kuinka yrityksen palveluita kannattaisi kilpailuttaa (eli mitä asiakkaat haluavat palveluilta) tai erilaisissa sidosryhmäpalavereissa, kuten sosiaalivirastossa.

7) Eettinen johtaminen

Havaitsimme, että yhteiskunnallisen yrityksen johto haluaa korostaa johtamisessa vuorovaikutteisuutta ja siitä käytetään myös nimitystä dialoginen johtaminen. Yrityksissä ajatellaan, että jotta ne onnistuvat perustehtävässään, johtamisen organisaation sisällä on oltava eettistä. Arvostavaa, keskinäistä kohtaamista tavoitellaan myös henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa.  Yhdenvertaisuuden edistäminen, luottamuksen rakentaminen, selkeys ja johdonmukaisuus johtamisessa ovat tärkeitä ihanteita, samoin esimerkillä johtaminen.

Henkilöstölle suunnattu kysely osoitti, että yhteiskunnallisten yritysten henkilöstö on varsin tyytyväistä työhönsä ja työpaikkansa ilmapiiriin. Se kokee mm. työnantajansa kohtelevan henkilöstöään erittäin tasa-arvoisella ja yhdenvertaisella tavalla.

***

Kutsumme näitä seitsemää löytämäämme erityispiirrettä yhteiskunnallisten yritysten vahvuuksiksi. On selvää, että millä tahansa yrityksellä voi olla samoja vahvuuksia, mutta yhteiskunnallisessa yrityksessä ne kaikki toteutuvat ja kietoutuvat toisiinsa, ja se on mielestämme erityistä.

Meidät tutkijat – ainakin minut itseni – yllätti kaksi asiaa: se, miten tärkeä toiminnan suunnanantaja yhteiskunnallinen tehtävä yrityksille on ja erityisesti se, miten keskeinen rooli asiakkaalla on siinä, millaiseksi yrityksen palvelut muokkaantuvat.

Entä onnistuvatko yritykset tavoitteessaan; onko niistä hyötyä yhteiskunnan ongelmien ratkaisemisessa? Tutkimuksemme osoittaa, että yhteiskunnallisia yrityksillä on positiivisia vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan. Myös yritysten asiakkaat kokevat, että he hyötyvät palveluista ja pääsevät elämässään eteenpäin. Mutta yrityksillä on vielä rutkasti tekemistä siinä, että ne saavat vaikuttavuudestaan ”mustaa valkoiselle”. Tätä työtä kehitetään muun muassa Arvoliiton vetämässä Hyvän Mitta -hankkeessa.

Tekemistä yhteiskunnallisilla yrityksillä on myös tunnettavuutensa parantamisessa. Yritysten luomat käytännöt ansaitsisivat saada niille kuuluvaa ”gloriaa”, varsinkin, kun julkisessa keskustelussa nykyään niin usein erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluista puhuttaessa korostuvat negatiiviset tapaukset ja esimerkit, joissa kaikki on mennyt pieleen.

Tämä on ensimmäinen osa blogisarjaa, jossa esitellään EETTI & INNO -hankkeen tutkimustuloksia ja siinä löydettyjä yhteiskunnallisten yritysten vahvuuksia. Seuraava sarjaan kuuluva blogaus julkaistaan 4.6.

Lue tutkimuksen tiivistelmä Yhteiskunnallisen yrityksen vahvuudet

Mikä ihmeen yhteiskunnallinen yritys?

Kun kerron työstäni yhteiskunnallisten yritysten parissa, usein ensimmäinen kysymys kuulijalta on: ”Mikä ihmeen yhteiskunnallinen yritys?” Kysymykseen on aina hyvä palata, onhan kaikilla yrityksillä myös yhteiskunnallinen roolinsa. Pohdin seuraavaksi joitakin tunnusmerkkejä, jotka auttavat tunnistamaan yhteiskunnallisten yritysten erilaisia päämääriä ja toimintatapoja.

Maailmalla ’social enterprise’ -käsitteen alla kulkeva liiketoimintamalli on lähtökohdiltaan varsin poikkeuksellinen. Vaikka Suomessa ei olekaan erityistä juridista muotoa yhteiskunnallisille yrityksille, niiden omistajat ovat määritelleet jonkin yhteiskunnallisen päämäärän edistämisen kaikkein tärkeimmäksi tehtäväkseen (katso esimerkkejä ARVOn jäsenyritysten päämääristä täältä). Taloudellisen voiton tuottaminen ja sen jakaminen on yhteiskunnallisille yrityksille vasta toissijainen tavoite. Omistajan tahto tehdään näkyväksi osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä, säätiön säädekirjassa tai osuuskunnan tai yhdistyksen säännöissä.

Vastuuta yksilöistä, yhteisöistä ja yhteiskunnasta

Yhteiskunnallinen yritys haluaa toimia erityisen vastuullisesti kaikilla strategiansa ja operatiivisen toimintansa osa-alueilla. Olennaista on yhteiskunnallisen ja taloudellisen arvon rakentaminen yhdessä: sekä että, ei joko tai.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä toimitaan tinkimättömästi arvojen mukaisesti silloinkin, kun se ei ole kaikkein helpointa ja taloudellisesti kaikkein tuottoisinta. Niiden päivittäisiä valintoja ohjaavat kokonaistaloudellinen ajattelu sekä ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten mittaaminen.

 

Yhteiskunnalliset yritykset toimivat muun muassa näiden periaatteiden pohjalta:

 

Vastuullisuus:

Liiketoiminta on taloudellisesti kannattavaa, ympäristön kannalta kestävää ja inhimillistä hyvinvointia edistävää.

Vaikuttavuus:

Kaikessa palvelutarjonnassa on mukana tarpeenmukaisuus ja oikea-aikaisuus, tavoitteita mittaroidaan, vaikutuksia seurataan jatkuvasti ja halutaan osoittaa palveluiden vaikuttavuus pitkällä aikavälillä.

Osallisuus:

Asiakkaita ja työntekijöitä kuullaan ja heille tarjotaan aitoja valintavaihtoehtoja. Palveluissa otetaan huomioon asiakkaiden yksilölliset tilanteet ja tarpeet, ja myös lähiyhteisöjä otetaan mukaan palvelujen ja muun yhteisö- ja vertaistuen kehittämiseen.

Asiantuntijuus:

Yhteiskunnallisilla yrityksillä on vahvaa ja pitkäjänteistä osaamista vaativien erityisryhmien palvelujen tuottamisesta. Niillä on myös kykyä varmistaa, että asiakkaat voivat todella hyötyä tarjotuista palveluista.

Edelläkävijyys:

Yrityksillä on rohkeutta kokeilla ja luoda uudenlaisia palveluratkaisuja yhdessä ihmisten ja lähiyhteisöjen kanssa (vrt. Asunto ensin -malli).

 

Viime vuosina myös useimmat niin sanotut ”tavalliset yritykset” ovat toimintaympäristön, tuotantorakenteiden ja ilmaston muutosten keskellä ryhtyneet toimimaan yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi ­- osa vapaaehtoisesti edelläkävijöinä, osa sidosryhmien tai lainsäädännön vaatimuksesta. Hyvä niin, sillä yrityksillä on parhaimmillaan käytössään tehokkaita työvälineitä ja osaamista, joilla aikamme viheliäisiä ongelmia voidaan ratkaista nopeasti ja vaikuttavasti. Tästä erinomaisina esimerkkeinä ovat kiertotalouden innovaatiot, joissa suomalaiset ovat edelläkävijöitä. Samaan tapaan yritykset voisivat olla luomassa nykyistä paljon laajemmin hyvän elämän edellytyksiä myös sosiaalisen vastuun alueella.

Uskon, että yhä useammat yritykset yhdistävät tulevaisuudessa taloudellisen arvon ja yhteiskunnallisen hyvän tuottamisen. Se ei ole helppoa, sillä vastuullisuuteen ja vaikuttavuuteen pyrkivän liiketoiminnan johtaminen taloudellisesti kestävällä tavalla vaatii paljon. Yhteiskunnallista yritystä on johdettava uusin opein ja toimintakulttuurein – niin organisaation sisäisen kuin ulkoisenkin kulttuurin on mahdollistettava uudet innovaatiot ja niiden menestyminen markkinoilla. Näillä keinoin yhteiskunnallinen yritys voi lunastaa paikkansa vastuullisena ja vaikuttavana yhteiskunnan uudistajana.

Hyvinvointivaltiomme perusrakenteet tarvitsevat tuekseen mahdollisimman monimuotoista yritys- ja kansalaisjärjestötoimintaa. Yhteiskunnallisten yritysten vaikuttava joukko omine erityispiirteineen on valmis kantamaan vastuunsa ja rakentamaan sellaisia toimintamalleja, jotka ovat sekä taloudellisesti että hyvinvointimme kannalta parhaita mahdollisia. Uskon vakaasti, että tästä on laajemminkin hyötyä suomalaiselle elinkeinoelämälle ja koko yhteiskunnalle.

Vaikuttavuuden todentamisen edellytykset kuntoon laajalla yhteistyöllä

Kahdeksan yhteistyökumppania, neljä pilottihanketta. Kokeilemista, kehittämistä ja yhdessä tekemistä. Hyvän Mitan toisessa vaiheessa edetään laajalla rintamalla kohti vaikuttavampaa toimintaa. 

Vaikuttavuuden arvioinnin käsitteistö tuli julkisiin palveluihin 1980-luvulla tulosjohtamisen myötä ja on vakiintunut keskusteluun viimeistään 2000-luvun aikana laajemminkin. Tästä huolimatta systemaattinen vaikuttavuuden todentaminen on vasta alkumetreillä. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että sinänsä hyvän toiminnan vaikuttavuutta pystytään todentamaan.

Haasteet vaikuttavuuden todentamisessa ovat hyvin samanlaisia riippumatta sektorista tai toimintamuodosta. Hyvän Mitan ensimmäinen vaihe toi näkyväksi vaikuttavuuden todentamisen edellytykset:

 

Vaikuttavuusketju kuntoon

Yleispäteviä mittareita yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinneille ei ole olemassa vaan mittarit ovat aina kiinni vaikuttavuusketjussa eli siinä mitä tavoitellaan, miten ja miksi. Tavoitteiden tarkka asettaminen vaatii syvällistä ymmärrystä ratkaistavasta haasteesta ja sen juurisyistä. Tämän vaikutusmallin muodostaminen on keskeinen vaikuttavuuden todentamisen edellytys.

 

Vaikuttavuustieto käyttöön

Luotettava vaikutusmalli perustuu tutkittuun tietoon ja olemassa olevan datan hyödyntämiseen. Tietoyhteiskunnassa erilaista tietoa on käytettävissä enemmän kuin pystymme sitä käsittelemään. Uutta tietoa myös syntyy jatkuvasti, mutta tietojen hajanaisuus ja tiedon hyödyntäminen tarpeiden ja tavoitteiden määrittelyssä on puutteellista. Sekä tietojen keräämiseen, että hyödyntämiseen tarvitaan uusia työkaluja.

 

Vaikuttavuudelle lisää kysyntää

Vaikuttavuuden arviointia ei tehdä, elleivät arvioinnin hyödyt ylitä sen kustannuksia. Kysyntää tulosten ja vaikuttavuuden todentamiselle synnyttää rahoittajien ohjausjärjestelmät, julkisten hankintojen käytännöt sekä avustusjärjestelmät. Kehitystä onkin tapahduttava samanaikaisesti usealla rintamalla niin rahoittajien kuin toiminnan järjestäjien puolella.

 

Hyvän Mitassa pureudumme näihin haasteisiin yhdessä kumppaniorganisaatioidemme Sitran, Me-säätiön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA), Opetushallituksen, Kelan ja valtioneuvoston kanslian kanssa. Ratkaisuja haetaan rakentamalla yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin kehystä ja kehittämällä tietopohjaa ja osaamista.  Haluamme osoittaa tärkeän työn tulokset ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ymmärrettävästi, yhteismitallisesti ja vertailukelpoisesti dataa ja digitaalisuutta hyödyntäen. Hyvän Mitta -hankkeen arvioinnit ja työkalut julkaistaan syyskuussa 2019.

Hyvän Mitan toisessa vaiheessa vaikuttavuutta arvioidaan neljässä pilottihankkeessa. Piloteista on tavoitteena saada konkreettisia esimerkkejä vaikuttavuuden todentamisesta erilaisten organisaatioiden käyttöön. Vaikuttavuuden arviointi toteutetaan SOS-Lapsikylän perhekumppani-mallissa, Lahden diakoniasäätiön Vauvan taikaa -toiminnassa, HDL Hoiva Oy:n ja A-Klinikka Oy:n Tampereen kaupungin huumehoidon palvelukokonaisuudessa sekä Me-Säätiön, Kelan ja Opetushallituksen yhteisessä tiedolla ohjaamisen kokeilussa.

 

Mitä Hyvän Mitassa tapahtuu seuraavaksi? Miten hanke etenee? Seuraa ARVOn blogia! Hyvän Mitan hankepäällikkö Katja Anoschkin kertoo blogauksissaan hankkeen kuulumisia.

 

Työkaluja ja aineistoja:

Hyvän Mitta: Vaikuttavuusketju

STEA: Avustustietokanta

Me-säätiö: Rekisteriaineistoja hyödyntäviä työkaluja eri aihepiirien kehityksen tarkasteluun

Sitra: Vaikuttavuuden hankinnan käsikirja

Sitra:Vaikuttamisinvestoimisen opas sijoittajille

Vaikuttavuus innovaatiotoimintaa ohjaamaan

Innovaatiolle voidaan antaa hyvin yksinkertainen yleinen määritelmä: se on uusi hyödyllinen asia, joka on otettu käyttöön. Innovaatio voi olla uusi tuote tai palvelu, uusi organisaatio tai toimintamalli, jopa uusi käsite. Eikä innovaatio ole vain idea tai keksintö, vaan reaalisessa käytössä oleva uutuus, jolla on vaikutuksia toimintaan.

Innovaatioprosessi jäsentyy neljään vaiheeseen, jotka ovat idea, keksintö (inventio), toteutus (implementaatio) ja vaikuttavuus (impakti). Usein vaikuttavuusvaihe sivuutetaan innovaatiokeskustelussa, koska innovaation katsotaan olevan valmis, kun se on toteutettu kaupallisesti. Kuitenkin vasta innovaation käyttö kertoo sen merkityksestä.  Innovaatio saa aikaan muutoksen toimintatavoissa ja rakenteissa. Olkoon esimerkkinä matkapuhelin: innovaationa se ei ole kimppu teknisiä ratkaisuja vaan kommunikaatioväline ihmisten välillä sekä ihmisen ja tietojärjestelmien välillä (esim. mobiili internet).

 

Kestävä innovaatio tavoittelee kestävää hyvinvointia

 

Innovaatio on yhtä kuin sen vaikutukset. Tämä on kova väite innovaation tuottajan kannalta, mutta yhteiskunnan kannalta innovaatioita punnitaan nimenomaan niiden yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella. Vaikuttavuus on arvokeskeinen käsite, koska innovaation vaikuttavuus arvioidaan suhteessa niihin arvoihin, joita sillä pyritään edistämään. Vaikka joku innovaatio olisi menestys yrityksen omilla kriteereillä arvioiden, voi se olla problemaattinen yhteiskunnan arvojen kannalta. Ajankohtaisena esimerkkinä on koulujen digitalisaatio, joka lisää laitteiden ja ohjelmistojen kysyntää, mutta jonka vaikutukset oppimiseen ovat epävarmoja.

Vaikuttavuuskeskeinen innovaation käsite sopii hyvin yhteen yritysten yhteiskuntavastuun kanssa. Taustalla on laaja-alainen käsitys yrityksen toiminnasta: yritys vaikuttaa aina yhteiskuntaan. Professori Michael Porterin lanseeraama jaetun arvon käsite (shared value) selkiyttää tätä vaikuttavuus- ja vastuu-ulottuvuutta. Porter laajentaa arvon luonnin käsitettä pelkästä taloudellisen arvon luomisesta yhteiskunnalliseen edistykseen. Jaetussa arvossa on olennaista arvioida yleisiä hyötyjä suhteessa kustannuksiin.  Porterin mielestä tämä piirre on merkittävä myös julkiselle hallinnolle. Silloin voimme kysyä julkisten palvelujen ja toimintojen vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin.

Olen kehittänyt käsitteen kestävä innovaatio, jossa otetaan huomioon innovaation pitkäaikaiset vaikutukset yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristön. Kestävä innovaatio tavoittelee siis kestävää hyvinvointia, jonka kolme ulottuvuutta ovat elämänlaatu (koettu elämä), kestävä taloudenpito (elintaso) ja tasapainoinen luontosuhde. Jos innovaatio vaarantaa minkä tahansa niistä, niin tästä aiheutuu ongelmia ihmisille, yhteiskunnalle tai luonnolle.

 

Yhteiskunnallisten yritysten kilpailuetu ei synny itsestään

 

Moni yritys saattaa kokea, että yritystä ei voi laittaa vastuuseen siitä, miten sen tuotetta tai palvelua käytetään. Vastuu ei tässä olekaan juridista, vaan arvopohjaista. Jos yritys asettaa tosissaan kestävän hyvinvoinnin edistämisen toimintansa perimmäiseksi tavoitteeksi, niin se näkee velvollisuudekseen punnita innovaatioidensa vaikutuksia – tietysti niissä puitteissa jotka ovat yritykselle mahdollisia. Tämän tulisi näkyä siinä, että yritykset pyrkisivät kaikessa toiminnassaan siihen, että ne luovat asiakkailleen aitoa, pysyvää lisäarvoa.

On kiinnostavaa havaita, että monet näkyvät yritysjohtajat ovat julkisuudessa korostaneet yrityksen yhteiskunnallista vastuuta ja hyvän elämän edistämistä. Yhteiskunnalliset yritykset ovat jo missiossaan sitoutuneet edistämään yhteiskunnallisesti merkittäviä tavoitteita. Tämä arvopohja antaa niille ”kilpailuetua”, joka ei kuitenkaan tule itsestään. Yhteiskunnallisten yritysten kannattaisi tarkastella koko toimintaansa kestävän innovaation kannalta ottaen huomioon myös kestävän taloudenpidon ja tasapainoisen luontosuhteen edistämisen. Yhteiskunnalliset yritykset käyttävät merkittävän osan tuloksestaan oman toimintansa kehittämiseen. Näitä voimavaroja tulisi suunnata juuri kestäviin innovaatioihin mahdollisimman suuren vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Yritys kantaa vastuuta – ja toisin päin

Yritysvastuu seisoo perinteisesti kolmella tukijalalla, jotka ovat taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristövastuu. Yhteiskunnalliset yritykset ovat sosiaalisen vastuun erityisosaajia. Onko teidän organisaatiossanne mietitty, mikä merkitys ympäristövastuulla on toiminnallenne? Painaako vastuu ympäristöstä, vai voisiko se nostaa toimintaanne?

Ympäristövastuu määritellään näin: ”Vastuullinen yritys tuntee oman toimintansa ympäristövaikutukset, noudattaa lainsäädäntöä, tunnistaa muutostarpeet ja kehittää toimintaansa jatkuvasti.”

Mielestäni kaikki kolme yritysvastuun aluetta tarvitsevat toisiaan. Jos yritys haluaa säilyä elinvoimaisena pitkällä tähtäimellä, sen pitää kantaa vastuuta myös ympäristöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritys minimoi haitalliset ympäristövaikutuksensa ja maksimoi aiheuttamansa hyvät vaikutukset.

 

Vastuullisuustyöhön on apua tarjolla

 

Yhteiskunnallisesti rakentava toiminta on aina myös ympäristövastuullista. Jos yhteiskunnallinen tehtävä on toiminnan tarkoitus, ympäristövastuu on päivittäisiä valintoja sen suhteen, millä tavalla tehtävää toteutetaan.

Ympäristövastuu voi kantaa yritystä eteenpäin. Ympäristötyöllä tavoitellaan paitsi parempaa maailmaa myös liiketoiminnan kannalta edullisia asioita, kuten pienempiä kustannuksia, parempaa riskienhallintaa, lisää asiakkaita tai tyytyväisempää henkilökuntaa.

Tärkeää on, että yrityksen ympäristötyön tavoitteet asetetaan sinne, missä ovat merkittävimmät ympäristövaikutukset ja parhaat mahdollisuudet kehittää toimintaa. Muusta toiminnasta erillistä työsarkaa ympäristöasioista ei edes kannata lähteä luomaan.

Yrityksen merkittävimpien ympäristövaikutusten ja omien mahdollisuuksien tunnistamiseen voi tarvita apua. Esimerkiksi kaupungin ympäristökeskuksen, yritysneuvojien ja Motivan neuvontapalvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia.

Myös Ekokompassiin ja muihin kohtuuhintaisiin työkaluihin kannattaa tutustua. Tietoa ja tukea saa myös vuokranantajalta, jätehuoltoyritykseltä ja muilta yhteistyökumppaneilta. Asiakkaat osaavat kertoa, mikä on heille merkittävää. Yhteistyö on tulosten ja vaikuttavuuden kannalta tärkeää.

 

Ekokompassin käyttäjien saavutukset konkreettisia ja vakuuttavia

 

Monet pienetkin yritykset, liitot ja järjestöt tekevät varsin kunnianhimoista ympäristötyötä. Mukana on myös yhteiskunnallisia yrityksiä. Apuna käytetään Ekokompassia tai muita käytännönläheisiä työkaluja.

Ekokompassin käyttäjien saavutukset ovat usein konkreettisia ja vakuuttavia: siivousalan yritys ottaa käyttöön kemikaalittoman siivousmenetelmän, lounasravintola vähentää hävikin puoleen, apteekki puolittaa muovikassien kulutuksen, kierrätysmyymälät vaihtavat vihreään sähköön, yleisötapahtuma opastaa kävijät paikalle julkisella liikenteellä.

Ekokompassin käyttäjät saavat tuekseen yrityskohtaisen neuvojan sekä valmiin toimintamallin. Ympäristöohjelma räätälöidään aina yhdessä toimintaan sopivaksi. Hyväksytyn auditoinnin jälkeen saa Ekokompassi-sertifikaatin. Kun ympäristötyössä keskitytään oleelliseen ja tehdään konkreettisia tekoja, myös viestintä on helppoa.

Ympäristöjohtaminen on samanlaista kuin muukin johtaminen: Tunnista lähtötilanne, aseta tavoitteet, sovi toimenpiteet ja seuraa tuloksia. Toimi tulosten mukaan. Yrityksen lähtötilanne ei ratkaise, eikä toiminnan luonne. Keskeistä on jatkuva parantaminen konkreettisin askelin. Kun taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristövastuu tukevat toinen toisiaan, ollaan tiellä kohti kestävää kehitystä.

Johdatko sinä eettisesti?

Intohimoinen suhtautuminen organisaation päämäärään on tärkeä eteenpäin vievä ja energisoiva voima johtamisessa. Intohimo tarttuu muihinkin ja näin saadaan enemmän aikaiseksi. Merkityksellisyyden kokemus tukee osaltaan työhyvinvointia. Upea, mutta myös ongelmallinen tilanne.

Eettinen johtaminen on on lyhyesti määriteltynä sellaista johtamista, joka samanaikaisesti edistää sekä tuottavuutta että työhyvinvointia. Merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti molempiin ja on mille tahansa organisaatiolle ja johtajalle tärkeä voimavara.

 

Johda kohti merkityksellistä päämäärää

 

Toisinaan puhtaasti kaupallisia yrityksiä moititaan niiden päämäärästä, siitä, että niitä kiinnostaa vain voitonteko. Monesti kuitenkin niilläkin on jokin suurempi päämäärä mielessä. Halutaan parantaa maailmaa jollakin tavalla omien tuotteiden tai palvelujen kautta. Tai sitten motivoi rahan tekeminen tai yksin oma ura. Yhteiskunnallisen yrityksen tavoite on tuottaa jotakin enemmän, jotakin arvokkaampaa yhteiseksi hyväksi.  Tavoitteen merkityksellisyys, se mitä tehdään, on yhteistä näille kaikille tilanteille.

Tuotannollisten päämäärien saavuttaminen, ovat päämäärät sitten taloudellisesti palkittuja tai eivät, voi ohjata toimintatapaa ja sen myötä myös tavoitteiden saavuttamista väärille urille, jos unohtuu sen merkitys, miten tehdään. Kun visio vie, voi syntyä kiusaus ottaa hiukan työntekijöiltä hyvän tekemiseksi muille. Johtamisen etiikan näkökulmasta tuottavuuden ja työhyvinvoinnin yhdistämisen haaste johtamisosaamiselle sekä arvomaailmalle ja uskomuksille pysyy tavoitteen laadusta riippumatta. Kun johtaja kokee tavoitteen ja vision hyvin merkityksellisenä ja on voimakkaasti sitoutunut siihen, se voi ohjata sivuun yhtä lailla kuin taloudellisen hyödyn tavoittelu.

On samoin epäeettistä keskittyä yksin työhyvinvointiin. Töissä on tarkoitus tehdä töitä, se on työsopimussuhteen solmimisen syy. Ja merkillisellä tavalla, samoin kuin yksisilmäinen keskittyminen tuottavuuteen työhyvinvoinnin kustannuksella, turmelee tuottavuuden; yksisilmäinen keskittyminen työhyvinvointiin turmelee työhyvinvoinnin, kun tavoitteellinen tekeminen unohtuu.

 

Huolehdi johtamisosaamisestasi

 

Mistä kaikesta työhyvinvointi ja tuottavuus syntyvät? Jokaisen johtajan ja esihenkilön on hyvä perehtyä molempiin johtamisen osa-alueisiin siinä määrin syvällisesti, että pystyy hoitamaan oman tehtävänsä. Eettisen johtamisen onnistuminen vaatii tietoa ja osaamista, sekä kykyä syvälliseen itsereflektioon ja henkistä kypsyyttä.

Johdatko sinä eettisesti? Testaa!

 

 

Vaikuttavuus palvelutuotannon keskiöön

Suomi on kiistatta yksi maailman parhaista maista asua ja elää. Silti tässä ihanuuksien ihmemaassa on syrjäytymisvaarassa jopa 120 000 lasta ja nuorta. Heillä ei ole edessään sitä samaa koulutuksen, riittävän toimeentulon ja arjen hyvinvoinnin näkymää kuin ikätovereillaan. Mikä olisi paras tapa varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on edessään kestävä tulevaisuus?

Tätä haastetta ratkaisemaan Suomeen on rakennettu tuhansia hankkeita. Maa on täynnä hyvää tahtovia ja taitavia ammattilaisia, jotka tekevät asiat niin kuin on suunniteltu. Hyvän tarkoittaminen tai yksittäisten, sinänsä oikeiden, tekojen tekeminen ei kuitenkaan aina johda vaikuttavuuteen. Esimerkiksi siihen, että syrjäytymisuhka voitaisiin yhteisin voimin kokonaisuudessaan poistaa.

Vaikuttavuuden osoittaminen osaksi palvelusopimuksia
Vaikuttavuudesta on tullut muotitermi, joka on lähes automaattisesti mukana strategioissamme. Jo nyt voi olla vaikea löytää yritystä, kuntaa tai järjestöä, jonka toiminnassa vaikuttavuuden osoittaminen ei näyttelisi merkittävää roolia. Hyvä näin. Tulevaisuudessa meidän on kuitenkin kurotettava korkeammalle. Vaikuttavuus on vietävä käytäntöön, osaksi rahoitussopimuksia, ja se on todennettava.

Vaikuttavuuden osoittamisen käytännön merkitys kasvaa uusiin mittoihin, jos toimijoilla on uskallusta ottaa se osaksi palvelusopimuksia, kannusteineen ja sanktioineen. Tälle on olemassa hyvät perusteet. Miksi maksaa hyvän tarkoittamisesta tai tekemisestä, jos voisi maksaa aidosti toteutuneesta ja mitatusta hyvästä? Mitatusta hyvästä maksaminen tuo julkisen sektorin rahoittamaan toimintaan aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Kun maksetaan vain todennetuista vaikutuksista ja säästöistä, kynnys investoinneille pienenee merkittävästi.

Mittarit vaikuttavuuden todentamiseen täytyy kehittää itse
Vaikuttavuusperusteisten sopimusten tekeminen koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Mistä ihmeestä löydämme sellaiset mittarit, jotka sopivat juuri meidän hankkeeseemme? Kuka ne voisi meille kertoa? Hyvän mitta -hanke opetti meille, että tällainen kysymyksenasettelu ja heittäytyminen pelkästään ulkopuolisten viisauden varaan voi viedä hakoteille. Ei mittareiden luokse ole oikopolkuja. Eikä mittareita voi kaupan hyllyltä noukkia, ne on rakennettava itse alkuperäisen yhteiskunnallisen tarpeen, tavoitellun vision ja tavoitteiden pohjalta.

Monet yksittäiset mittarit ovatkin ohjanneet väärään suuntaan. Sitä on saatu, mitä ollaan tilattu, vaikka alun perin ehkä haluttiin vähän eri asiaa. Mittaamisen erilaisilla aikaväleillä on suuri merkitys. On ymmärrettävä lähtötilanne, tavoiteltu muutos, välitavoitteet ja omien toimenpiteiden vaikutus verrattuna verrokkiryhmään. Vasta silloin voidaan tietää, mitä on tapahtunut ja onko se pysyvää.

Onnistumisen mahdollisuudet ovat tutkimuksen ja digitalisaation myötä kasvaneet. Sitä dataa, jota voitaisiin tarpeiden määrittelyssä ja tavoitteiden asettamisessa hyödyntää, on koko ajan enemmän ja enemmän. Yhä useammassa palvelussa on sellaisia osakokonaisuuksia, joissa mittarit voidaan asettaa niin, että ne palvelevat alkuperäistä tavoitetta ja visiota. Tämä puolestaan edellyttää tekijöiden, niin tilaajien kuin palvelun tuottajienkin, kykyä analysoida tarvetta, luoda tavoitteita sekä mallintaa potentiaalisia vaikutuksia.

Oikeaan aikaan saatujen ja oikeanlaisten palveluiden ansiosta yhä useampi syrjäytymisuhan alla oleva lapsi ja nuori pärjää elämässään, tuen ja palveluiden tarve vähenee ja kustannussäästöt yhteiskunnalle ovat merkittäviä. Innovatiiviset toimintamallit kuten SOS-Lapsikylän Varkauden malli, Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos ja Icehearts ovat jo lähteneet systemaattisesti osoittamaan toimintansa tuloksellisuutta. Vaikuttavuusperusteisten hankintojen ja sopimusten laajemman käytön avulla ne tuhannet muutkin hankkeet saadaan tukemaan samaa yhteistä päämäärää.

***

Keskustelu teemasta jatkuu Suomi Areenalla Halpa hinta vai hyvä elämä – Vaikuttavuus ratkaisee -keskustelussa maanantaina 10.7. klo 15.15.

Mukana keskustelemassa ovat
– sisäministeri Paula Risikko
– Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen
– SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen
– Me-säätiön analyytikko Jussi Pyykkönen
– kokemusasiantuntija Yonatan Gebrenegus Osallisuuden aika ry:stä.
Paneelia vetää toimittaja Riku Rantala.

Keskustelun järjestävät ARVO, SOS-Lapsikylä ja Hyvän mitta -hanke. Tervetuloa mukaan!

Johtaja, ethän juutu etiikkavankilaan

Johtajuuden keskeisin kysymys on: Mitä on hyvä johtajuus? Hyvyyden tarkastelussa on perinteisesti pitäydytty vaikuttavuuden arvioinnissa. Kapeimmillaan vaikuttavuutena on pidetty tehokkuutta, toimintaa, jossa niukoilla resursseilla saavutetaan paras mahdollinen (taloudellinen) tulos. Laajemmin asiaa katsottaessa huomioidaan myös sellaisia asioita kuin asiakastyytyväisyys, henkilöstön hyvinvointi sekä toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.

Olipa tulkinta vaikuttavuudesta suppeampi tai laajempi, keskustelu vaikuttavuudesta kohdistuu lopputulokseen. Siis siihen mitä johtajuuden avulla on saavutettu tai aiotaan saavuttaa.

Riittääkö lopputuloksen tarkastelu kun puhumme hyvästä johtajuudesta? Tuskin. Johtamisetiikassa ei ole kyse pelkästään lopputuloksen hyvyydestä, vaikka tutkimukset suomalaisten johtajien ja esimiesten joukossa tuovat esille lopputuloksen olevan keskeistä johtajien arvioidessa itse omaa onnistumistaan. Jos onnistumisen tarkastelu lukkiutuu vain tähän näkökulmaan, voimme puhua etiikkavankilasta, yhden näkökulman ylivallasta. Seurauksena on tunnelinäkö. Se yhdistettynä vauhtisokeuteen, liian nopeaan päätöksentekoon, on eettistä johtajuutta rapauttava yhdistelmä.

Hyvän johtajuuden arvioinnissa tarvitaan myös johtajan toiminnan motiivien ja hänen käyttämiensä keinojen tarkastelua. Yleensä ajatellaan, että hyvinvointia edistävät ja toisia ihmisiä auttavat ja tukevat motiivit ovat hyväksyttävämpiä kuin omaa etua ja vallanhimoa tyydyttävät motiivit. Motiiveihin liittyvät läheisesti arvot, sillä nämä ovat yksi keskeinen motiivien lähde. Arvot antavat johtajan toiminnalle suunnan ja ilmenevät hänen päätöksenteossaan ja valinnoissaan. Sellaisten arvojen kuin suvaitsevaisuuden, vastuullisuuden, tasa-arvon ja osallisuuden voi ajatella olevan tärkeitä ohjenuoria johdettaessa nykyisiä työelämän organisaatioita.

Johtajuudessa käytettyjen keinojen pitää olla sellaisia, että ne kestävät päivänvalon. Toiminnan tarkoitus ei pyhitä keinoja. Meidän ei pidä valehdella, vaikka arvioisimme valehtelun tuottavan hyötyjä. Jos hyväksymme oman valehtelun, meidän pitää myös hyväksyä muiden valehtelu. Lopulta olemme valehtelun noidankehässä, emmekä voi luottaa kehenkään. Parempi olla rehellinen.

Seurausten, motiivien ja keinojen näkökulmat tuottavat usein ristiriitaisia näkemyksiä johtajuuden eettisyydestä. Johtajalla voi olla toimintansa motiivina hyvä tahto, mutta seuraukset ovat katastrofaaliset. Tai ala-arvoinen keino synnyttää hyvää isolle joukolle. Käytännön työssä johtaja joutuu punnitsemaan eri näkökulmia ja toimimaan ristiriitojen kanssa. Hänen moraalinen vahvuutensa ja tilanteen monipuolinen ymmärtäminen auttavat toimimaan kuormittavissa tilanteissa. Organisaatiokulttuurin eettisyys luo raamit hyvälle johtajuudelle ja mahdollistaa sen toteutumista.

Kuulin joskus muutamista käytännön testeistä, joita voi johtajuudessa (kuten elämässä yleensä) kokeilla. Yhden testin nimi on äititesti: voinko paljastaa toimintani äidilleni? Toinen testi on peilitesti: pidänkö kasvoista, jotka katsovat minua peilistä? Kolmas testi on mediatesti: ei haittaa, jos toiminnastani kerrotaan kaikelle kansalle aamu-uutisissa. Muitakin testejä saa kehitellä.

On aika antaa kunniaa yhteiskunnallisille innovaatioille

Kun puhutaan innovaatioista, tarkoitetaan usein teknillisiä ja kaupallisia innovaatioita. Vasta viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös sosiaaliset eli yhteiskunnalliset innovaatiot. Ne ovat uusia tapoja, prosesseja, tuotteita tai palveluita, joilla ratkaistaan yhteiskunnan keskeisiä haasteita. Ja niitähän meillä Suomessakin riittää.

Eräs tunnettu suomalainen innovaatio, joka on jälleen saanut huomiota kansainvälisestikin, on äitiyspakkaus, vuodelta 1937.

Yhteiskunnallisten yritysten missiona on vastata yhteiskunnassamme ilmeneviin isoihin haasteisiin. Yritysten toiminnan keskiössä on ihminen, niiden asiakas. Jotta asiakkaalle pystyttäisiin tuottamaan korkeatasoisia palveluita, yrityksiltä edellytetään kykyä kehittää uusia toimintatapoja ja tuotteita.

Suomalaiset yhteiskunnalliset yritykset ovat onnistuneet kehittämään innovaatioita, joista on nyt kiinnostuttu kansainvälisesti. Y-Säätiön yhteiskunnallinen innovaatio, Asunto ensin -malli, on herättänyt laajasti mielenkiintoa. Malli on yksinkertainen: Asunnoton ihminen, joka tarvitsee kodin (siinä missä muutkin ihmiset), saa asunnon ilman ehtoja. Koti mahdollistaa sen, että muiden asioiden kuten terveyden ja erilaisten sosiaalisten ongelmien hoitaminen on helpompaa.

Y-Säätiöllä on yli 16 000 asuntoa ympäri Suomea. Y-Säätiön yhteiskunnallinen innovaatio on omalta osaltaan mahdollistanut sen, että Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on vähentynyt.

Toinen yhteiskunnallinen innovaatio, Sukupolvienkortteli, on myös herättänyt laajasti kiinnostusta muualla Euroopassa. Helsingin Jätkäsaareen juuri valmistunut kortteli on Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön (Hoas), Setlementtiasunnot Oy:n ja Asuntosäätiön yhdessä kehittämä, Suomessa ainutlaatuinen monisukupolviasumisen malli.

Sukupolvienkorttelissa on samassa korttelissa Ara-vuokra-asuntojen lisäksi myös opiskelija-asuntoja ja hintasäänneltyjä hitas-omistusasuntoja. Korttelin konsepti korostaa yhteisöllisyyttä ja edustaa uutta ajattelua Suomessa. Korttelissa toteutetaan ajatusta laajennetusta kodista, ja asukas voi hyödyntää kattavia yhteisiä tiloja, kuten pesulaa, aulan kahvilaa ja oleskelutiloja sekä kuntopolkunakin toimivaa sisäkatua. Korttelin asukkaille tarjotaan myös yhteisöllisyyskoordinaattorin palveluja. Sukupolvienkortteli toimii kuin kyläyhteisö keskellä kaupunkia. Se sai Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ensimmäisen Vuoden Parhaat Ara-neliöt-tunnustuspalkinnon.

Esimerkit kertovat siitä, että Suomessa osataan tehdä innovaatioita, jotka tähtäävät ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Innovointikyky löytyy yritysten sisältä, ja ratkaisut syntyvät joko yrityksissä itsessään tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Se, että yhteiskunnalliset yritykset panostavat asiakkaidensa hyvinvointiin ja sitä kautta kokonaisvaltaisen elämänlaadun vahvistamiseen, on melko uusi näkökulma verrattuna siihen, miten paljon puhutaan ja halutaan selvittää kuluttajien kulutustottumuksia ja toiveita. Yhteiskunnallisissa yrityksissä asiakkaiden mielipiteitä kuullaan herkällä korvalla jo tuotteita ja palveluita suunniteltaessa.

Milloin Suomessa aletaan ymmärtää yhteiskunnallisten innovaatioiden merkitys ja tuottaa ja markkinoida yhä enemmän tuotteita ja palveluita, jotka lisäävät laajasti ihmisten hyvinvointia? Yhteiskunnallisilla innovaatioilla on myös kansantaloudellista merkitystä. Kun onnistutaan vähentämään asunnottomuutta, syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä lisäämään ihmisten osallisuutta omaan elämäänsä, koko yhteiskunnan hyvinvointi paranee.

Viisi toivetta Joulupukille ja itse kullekin säädylle

Huhhuh, mikä vuosi! Menemättä terroriuhkiin, maailmanpolitiikkaan tai edes kansallisiin tapahtumiimme, vuosi 2016 jäi meille arvolaisille mieleen varsinaisena toiminnan vuotena. Lähtölaukauksena vuoteen toimi tammikuussa virallisesti startannut vastuullisen johtamisen ja sosiaalisten innovaatioiden tutkimus- ja kehittämishanke.

Vastuullisen johtamisen käytäntöjen lisäksi olemme havainneet, että yhteiskunnallisilta yrityksiltä puuttuu konkreettisia työkaluja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden todentamiseen. Onneksemme kumppaneiksi löytyi Me-säätiön johdolla varsinainen Dream Team; RAY, Sitra sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ja Veikkaus. Syntyi Hyvän Mitta, kunnianhimoinen vuoden mittainen kokeiluhanke, jonka aikana 13 yhteiskunnallisen toimijan tuloksellisuutta ja työn vaikuttavuutta mitataan kuuden kokeneen arvioitsijan toimin.

Ja niin kuin kunnon Dream Teamillä pitääkin olla, myös Hyvän Mitan kumppaneilla on tekemisessään isoja unelmia. Yhteiset arvot ja missio ovat ratkaisevia suurten unelmien saavuttamisessa ja ketterät, uutta kokeilevat toimintamallit edellyttävät luottamusta. Hyvän Mitta onkin käytännön laboratorio paitsi vaikuttavuuden mittaamiselle, myös sille, kuinka tehokkaasti samaan päämäärään uskova verkosto pystyy työskentelemään.

Vaikka molemmat ARVOn vetämät hankkeet ovat laajoja ja tavoitteiltaan yleviä, niillä on vain yksi lopullinen päämäärä: auttaa yksittäisiä ihmisiä selviytymään päivittäisistä haasteistaan ja nauttimaan elämästään parhaalla mahdollisella tavalla. Yksittäisiä ihmisiä, kuten Roosaa, Jania, Merjaa, Teijaa ja Joelia, joiden tarinoista voit lukea lisää täältä.

Jotta voisimme auttaa suomalaisia parhaalla mahdollisella tavalla, minulla on vuodelle 2017 viisi toivetta:

1. Vaikuttavuutta tekijöiltä: Suomi täyttää ensi vuonna pyöreät 100 vuotta ja maassamme juhlistetaan toimijoita, jotka parantavat elämän laatuamme joka päivä. Toivon, että sen tärkeän työn vaikuttavuus todennetaan selkein mittarein ja tehdään entistä paremmin näkyväksi.

2. Viisautta päättäjiltä: Kuntavaalit ja maakuntauudistus täyttää ensi vuonna ison osan julkisesta keskustelusta. Toivon, että päättäjillä on viisautta ottaa julkisella rahalla tehtävissä hankinnoissa AINA huomioon myös palveluita tarvitsevat ihmiset ja heidän tarpeensa.

3. Avointa keskustelua: Keskustelu, syvällinen, pinnallinen ja kaikkea siltä väliltä, täyttää foorumit twitteristä Suomi Areenaan. Toivon, että meillä on rohkeutta kuunnella myös omasta mielipiteestä poikkeavia kantoja sekä luoda uusia näkemyksiä ja ratkaisuja avoimin mielin.

4. Johtajuutta: Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja taloudellisesti vakaalla pohjalla olevan toiminnan yhdistäminen ei ole helppoa. Toivon tekijöiltä kykyä nähdä myös päätösten tili- tai vaalikautta pidemmät vaikutukset ja vastuullista johtajuutta ottaa nämä vaikutukset aidosti huomioon. Vaikka se omia, lähipiirin tai -ajan intressejä satuttaisikin.

5. Pieniä voittoja: Toivon, että pystyisimme päivittäisessä tekemisessämme tekemään pieniä rohkeita tekoja. Niillä on tapana kasaantua suuremmiksi voitoiksi ajan kanssa. (Suuremmat suomalaisvoitot ovat tottakai nekin tervetulleita vaikkapa hiihdon, taitoluistelun ja koripallon kansainvälisissä urheilutapahtumissa, jotka Suomessa ensi vuoden aikana järjestetään).

Toiveet jäävät valitettavan usein vain toiveiksi, jos niiden eteen ei ole valmis tekemään itse töitä. Joulupukkikaan ei ihan kaikkea ehdi hoitaa kuntoon… Toivelista onkin samalla myös työlista, ja lupaan omalta osaltani olla edistämässä toiveita niin hyvin kuin mahdollista.

Tiedän myös, että koko ARVOn verkosto yksittäisestä ihmisestä yhteiskunnan huipulle asti on sitoutunut etsimään ratkaisuja viheliäisimpiin ongelmiimme. Se on mitä inspiroivinta työtä, josta olemme kaikki ylpeitä.

Rauhaisaa joulun aikaa itse kullekin säädystä riippumatta.

EU-komissio sai suositukset yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten edistämiseksi

EU:ssa ja sen jäsenmaissa on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota yhteisötalouteen ja yhteiskunnallisiin yrityksiin. EU:n komission mukaan yhteiskunnalliset yritykset ovat olleet taantumassa (ainoa) selvästi kasvava sektori, ja niiden mahdollisuudet työllisyyden ja talouden parantajina on tunnustettu. Ne voivatkin omalta osaltaan tarjota vastauksia moniin Eurooppaa koetteleviin haasteisiin.

Eurooppalaisessa keskustelussa ollaankin yleisesti astumassa uuteen vaiheeseen, jossa pyritään konkreettisesti edistämään yhteisötaloutta ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Tämä tapahtuu yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.*

Myös eri maissa yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden mahdollisuudet kiinnostavat yhä enemmän. Tämä näkyy erityisinä hallitusten strategioina tai ohjelmina, lainsäädäntönä sekä rahoitus- ja muina tukitoimina.

Komission laajapohjainen yhteiskunnallisen yrittäjyyden asiantuntijaryhmä GECES luovutti vastikään komissiolle raporttinsa ”Social enterprises and the social economy going forward”. Raportti antaa komissiolle ja jäsenmaille suosituksia osallistavan ja vaikuttavan kasvun edistämiseksi. Se identifioi neljä keskeistä toiminta-aluetta, joilla yhteisötaloutta ja yhteiskunnallisten yritysten toimintaympäristöä voidaan parantaa: 1) näkyvyys ja tunnustaminen, 2) rahoituksen saavutettavuus, 3) oikeudellinen ympäristö/sääntely sekä 4) kansainvälinen kehitys ja kasvu.

Näkyvyys ja tunnustaminen
Raportti toteaa, että yhteiskunnallisten yritysten näkyvyyttä ja tunnustamista täytyy lisätä ja ymmärrystä siitä, mitä ne ovat, edistää. Esimerkiksi Suomessa yhteiskunnalliset yritykset sekoitetaan usein sosiaalisiin yrityksiin. Myös suhde yritysten yhteiskuntavastuuseen (CSR) voi olla epäselvä.

Raportissa kehotetaan komissiota, jäsenvaltioita ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimijoita keräämään vahvempaa näyttöä yhteiskunnallisten yritysten lisäarvosta ja viestimään siitä nykyistä paremmin.

Raportissa mainitaan myös tietojen kokoaminen ja EU:n laajuisen, yhteisen tiedotusstrategian luominen. Siinä todetaan, että yhteiskunnallisten vaikutusten hallinnointia koskevaa osaamista ja työkaluja kannattaisi jakaa ja osaamista yhteiskunnallisten vaikutusten raportoinnissa parantaa.

Lisäksi raportti haluaa tukea yhteiskunnallisten yritysten erilaisia verkostoja ja yhteistoimintaa, mikä mahdollistaa synergiaedut ja keskinäisen oppimisen. EU-tasolla verkostot voivat edustaa yhteiskunnallisia yrityksiä ja osallistua politiikan luomiseen.

Raportissa todetaan, että komission ja jäsenvaltioiden pitäisi eri tasoilla sisällyttää yhteiskunnallinen yrittäjyys politiikkoihinsa, ohjelmiinsa ja käytäntöihinsä. Konkreettisina toimina mainitaan mm. yhteiskunnallisten yritysten tukikelpoisuus EU:n rahoitusohjelmissa, osallistuminen eurooppalaisiin liikkuvuusohjelmiin sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskinäisen oppimisen ja osaamisen edistäminen kokonaisvaltaisten tukistrategioiden luomisessa.

Rahoituksen saavutettavuus
Raportin toinen toiminta-alue käsittelee eurooppalaista taloudellista ympäristöä, joka mahdollistaa yhteiskunnallisille yrityksille pääsyn rahoitukseen. Suositukset koskevat osaamisen kehittämistä, rahoitusta ja infrastruktuurin kehittämistä. Raportti suosittelee mm. lisäresursseja koulutusohjelmiin, yrityshautomoihin yms., jotta yhteiskunnallisille yrityksille voidaan antaa räätälöityä tukea liikkeenjohdollisen osaamisen sekä rahoituksellisen kestävyyden vahvistamiseksi.

Konkreettisiin ehdotuksiin sisältyy myös se, että rahoitussektorin tietoisuutta yhteiskunnallisista yrityksistä ja niiden erityispiirteistä parannettaisiin. Myös osaamista sosiaaliseen vaikuttavuuteen perustuvissa investoinneissa tulisi kehittää. Raportissa mainitaan, että julkista rahoitusta tulee edelleen osoittaa yhteiskunnallisille yrityksille ja edistämään yksityisen pääoman sijoituksia. Raportti haluaa myös vähentää yritysten hallinnollista taakkaa ja kartoittaa eri maiden verotuskäytännöt.

Oikeudellinen ympäristö/sääntely
Raportissa kiinnitetään huomiota myös sääntely-ympäristöön, joka kannustaa perustamaan ja kehittämään yhteiskunnallisia yrityksiä. Raportissa todetaan, että eri maiden lainsäädäntö ja määritelmät ovat kirjavia. Tämän vuoksi komissio voisi antaa suosituksen, joka ei sido jäsenmaita, vaan joka auttaisi maita rakentamaan omaa tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä tarpeen mukaan.

Raportti kehottaa edistämään keskinäisten yhtiöiden ja osuuskuntien rajat ylittävää toimintaa, jotta ne voisivat täysin hyödyntää mahdollisuuksiaan sisämarkkinoilla.

Julkissektorin tulisi käyttää hyödyksi hankintadirektiivien tarjoamat mahdollisuudet sekä lisätä tietoisuutta valtiontukisäännöksistä ja niiden vaikutuksista yhteiskunnallisiin yrityksiin, jotka tarjoavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita (SGEI).

Uutena avauksena raportissa halutaan auttaa yhteiskunnallisia yrityksiä kansainvälisessä kehityksessä, erityisesti lisäämällä unionin tukea kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen.

**
Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Raportti ei tietenkään ole komission lupaus vaan asiantuntijoiden laatima raportti. Komission on käsiteltävä raportti suosituksineen ja tehtävä päätökset sen edellyttämistä toimista.

Toisaalta komission eri pääosastot ovat seuranneet hyvin tiiviisti raportin valmistelua, joten siinä ei ole ollut yllätyksiä.

Itse odotan komissiolta jossain muodossa konkreettista toimintasuunnitelmaa, jonka toteutukseen ja seurantaan kytketään tiiviisti sekä jäsenmaat, yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimijat että asiantuntijat.

Bratislavan 1.12.2016 annettu julistus on samoilla linjoilla. Sen allekirjoittaneet EU -jäsenmaat mm. kehottavat EU:n instituutioita, erityisesti komissiota ja parlamenttia, tutustumaan tarkoin GECESin raporttiin ja hyödyntämään sen suosituksia kaikessa yhteisötalouteen liittyvässä päätöksenteossaan. Komission ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite” tulisi päivittää uudella eurooppalaisella yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintasuunnitelmalla. Komissio voisi pyytää GECESiä laatimaan suunnitelman niin, että se olisi hyväksyttävissä joulukuussa 2017.
Raportti ja lisätietoa GECESistä löytyy täältä.

***
*Yhteiskunnallisten yritysten määrää EU:ssa ja Suomessa on vaikea arvioida. Ei ole yhteisiä määritelmiä eikä vertailukelpoisia tilastoja, jos ylipäätänsä on lainkaan luotettavaa tietoa. Komission arvion mukaan Euroopassa on kaksi miljoonaa yhteisötalouden yritystä, jotka työllistävät yli 11 miljoonaa työntekijää eli 6 % kokonaistyövoimasta.

Suomessa yhteiskunnallisia yrityksiä on [ETLA:n mukaan arviolta reilut 19 100], eli noin 5 % kaikista yrityksistä. Suomalaisen Työn Liiton hallinnoiman Yhteiskunnallisen Yrityksen merkin on hakenut ja saanut käyttöönsä 116 yritystä, ja ARVO-liiton jäseninä on yli 40 yritystä.

Onko Trump eettinen johtaja?

On mahdollista, että Donald Trump saattaa nousta maailman mahtavimmaksi johtajaksi. Vaalien lähestyessä mieltäni on johtamisen tutkijana yhä enemmän alkanut askarruttaa kysymys, onko Trump eettinen johtaja? Entäpä mikäli hän ei sitä ole, mitä maailmalle tapahtuu, jos hänet valitaan?

Eettisyyden ehkä yleisimmin omaksuttu sääntö kuuluu: ”Älä tee toiselle mitään, mitä et toivoisi hänen tekevän sinulle.” Voimme koetella Trumpin esittämiä puheita tätä sääntöä vastaan nähdäksemme, onko hän eettinen ihminen.

Trump on muun muassa ehdottanut, että USA:n rajat suljettaisiin maahanmuuttajilta ja rakennettaisiin aita USA:n ja Meksikon välille. Ollakseen eettinen Trumpin täytyisi siis hyväksyä, että hänet jätettäisiin muiden maiden ulkopuolelle ja hänen ja muiden ihmisten välille rakennettaisiin aita. Tätä hän tuskin haluaisi.

Trump on edelleen sanonut, että hän voi koska vain suudella naisia ja kosketella heidän sukupuolielimiään. Haluaisiko kukaan, että joku tuntematon yhtäkkiä alkaisi suudella häntä ja kosketella hänen sukupuolielimiään? Tuskin sitä haluaisi edes Trump itsekään.

Eettisyyteen liitetään usein myös erilaisia hyveitä. Johtajien eettisyyteen on liitetty sellaisia hyveitä kuin kokemus, osaaminen, pyrkimys hyvään, oikeudenmukaisuus, vaatimattomuus. Mikäli Trumpia vertaa näiden hyveiden avulla siihen virkaan, johon hän on pyrkimässä, ei voi kuin päätyä siihen, ettei hän juuri täytä viran suuria saappaita. Hän ei ole vaatimaton eikä oikeudenmukainen, sillä vaatimaton ja oikeudenmukainen henkilö arvostaisi vastustajaansa. Hän ei omaa kokemusta politiikasta eikä osaamista ulkopolitiikan hoitamisesta, joka on keskeinen USA:n presidentin tehtävä.

Pelkäänpä ettemme tule saamaan Trumpista eettistä presidenttiä, jos hänet tuohon tehtävään valitaan. En ole kuitenkaan ainoa, joka on pelännyt johtamisen mukanaan tuomia pimeitä puolia. Martin Luther kirjoitti aikoinaan (vuonna 1523): ”Kunnollinen prinssi on aikojen alusta asti ollut harvinainen lintu. Lähes säännönmukaisesti prinssit ovat olleet suurimpia hulluja ja pahimpia rikollisia, mitä maa päällään kantaa. Heidän taholtaan ei voi odottaa suuria. Voi vain pelätä pahinta.” Paljon ei näemmä maailma ole muuttunut noin 500 vuodessa.

Yhteiskunnallinen viestijä, nosta rima korkeammalle

14. syyskuuta huomasin Twitter-feedissä ensimmäiset linkin jaot eurooppalaisilta yhteistyöorganisaatioiltamme: Arvostettu brittilehti The Guardian oli julkaissut Y-säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakisen asunnottomuusaiheisen kirjoituksen otsikolla Lessons from Finland: helping homeless people starts with giving them homes.

Kaakinen, pomoni, oli näyttänyt kirjoittamaansa artikkelia minulle muutama viikko aikaisemmin ja kertonut, että aikoo tarjota sitä Guardianille. Laskeva asunnottomuus on aihe, joka meille suomalaisille alan toimijoille on itsestään selvä. Yhtäkkiä se nousi kansainväliseksi uutiseksi.

Seuraavana päivänä Guardianin jutun ilmestymisestä The Independent haastatteli Juha Kaakista ja julkaisi artikkelin UK should follow Finland, the only European country where homelessness has decreased.

The Independentin jutussa kerrotaan Suomessa toteutettavasta Asunto ensin -mallista, jossa asunnon saamiselle ei aseteta ehtoja. Kun ihmisellä on oma koti, hänen on helpompi ryhtyä rakentamaan muita elämän perusasioita, kuten työtä, terveyttä ja ihmissuhteita. Suomessa tämä toimintamalli on todettu kustannustehokkaammaksi kuin muut ”perinteiset” keinot, väliaikainen majoitus ja yömajat.

Eikä siinä vielä kaikki: Pian ulkomaisen median haastattelupyyntöjä suorastaan sateli. Kaakinen oli haastattelussa BBC 5 -radiokanavalla ja Irlannin Newstalk-radiossa.  Ne halusivat tietää, mitä Suomessa on tehty asunnottomuuden vähentämiseksi ja voitaisiinko samanlaisia ratkaisuja soveltaa Britanniassa tai Irlannissa.

Lokakuussa Suomessa vieraili vielä brittiläinen asumisalan media, ja lisää toimittajia on tulossa loppuvuoden aikana. Toimittajat haluavat tutustua siihen, mitä Y-Säätiö ja sen yhteistyökumppanit, eli kunnat, valtio ja järjestöt, ovat tehneet syrjäytymisen ja asunnottomuuden ehkäisemiseksi.

Viestinnän ammattilaisena kertoisin tietysti mielelläni, että tämä kansainvälinen julkisuus on pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen mediaviestinnän hedelmiä. Se ei kuitenkaan olisi totta. Y-Säätiön ja sen omistaman M2-Kotien tekemä mediaviestintä on suunnattu pääasiassa kotimaahan, jossa asuntommekin sijaitsevat.

Osa yksiköistämme, toimitusjohtaja mukaan lukien, tekee kuitenkin runsaasti kansainvälistä vaikuttamis- ja kehittämisyhteistyötä. Sen ansiosta tunnemme aika hyvin eri maiden asumisolosuhteita ja verkostomme kasvavat koko ajan. Kaakinenkin oli saanut idean artikkeliin, kun oli lukenut Iso-Brianniassa julkaistun raportin asunnottomuudesta. Hän myös kirjoitti artikkelin The Guardianiin itse.

Kokemuksiemme perusteella voin antaa seuraavat vinkit kansainväliseen vaikuttamiseen ja viestintään – The Independentin otsikkoa mukaillen ”Lessons from Y-Foundation”:

  • Johdon osallistuminen ja sitoutuminen viestintään on elintärkeää.
  • Ole rohkea, kerro saavutuksistasi ja aseta vaikuttamisen ja viestinnän rima korkealle. Me suomalaiset olemme usein liian vaatimattomia ja pidämme saavutuksiamme itsestään selvinä.
  • Etsi se tarkka näkökulma, joka voisi kohdemaassa tai ko. mediassa kiinnostaa lukijoita. Tämä vaatii perehtymistä ja paikallisen median sekä poliittisen keskustelun aktiivista seuraamista.
  • Viestinnässä riskinotto kannattaa, koska sattumalla ja ajoituksella on suuri merkitys sen kannalta, mikä uutinen kulloinkin nostetaan esiin.
  • Verkostoidu, pyydä kommentteja ja vinkkejä muilta. Hyvätkin ideat painuvat unholaan, jos ne eivät koskaan tavoita oikeita ihmisiä tai pääse muiden arvioitavaksi ja kehitettäväksi.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä tehdään jatkuvasti innovaatioita

Suomalaisen Työn Liitto julkaisi viime viikolla (14.9.) Kuntamarkkinoiden yhteydessä mielenkiintoisen tutkimustuloksen. Siinä todettiin, että kunnilta puuttuu julkisissa hankinnoissa innovatiivisuus. Sitä kaipasi hankintoihin lisää lähes kaksi kolmesta kuntapäättäjästä.

Arvo-liitossa on tänä vuonna alkanut tutkimushanke, jossa tutkimme yhteiskunnallisen yrityksen eettisyyttä ja innovatiivisuutta. Tutkimukseen tehdyt haastattelut osoittavat merkkejä siitä, että yhteiskunnalliset yritykset tuottavat työssään jatkuvasti yhteiskunnallisesti merkittäviä innovaatioita. Siksi ne olisivat kunnille mitä parhain kumppani. Lue lisää…

Hintakilpailu uhkaa tappaa yhteiskunnalliset yritykset

Hanna Moilanen kirjoitti (HS Vieraskynä 15.6.) ansiokkaasti yhteiskunnallisista yrityksistä. Yhteiskunnallisia ongelmia ratkovia yrityksiä on Etlan mukaan Suomessa yli 19 000, ja ne työllistävät ainakin 126 000 ihmistä. Ei siis ole yhdentekevää, että näiden yritysten elinvoimaisuus turvataan myös tulevissa sote-ratkaisuissa.

Yhteiskunnallisia yrityksiä kirpaisee jo nyt se tosiasia, että kunnat kilpailuttavat sosiaali- ja terveyspalveluitaan yhä useammin pelkän hinnan perusteella.

Kuten Moilanenkin totesi, yhteiskunnalliset yritykset toimivat usein siellä, missä ihmiset tarvitsevat elämäänsä tavallista enemmän tukea. Ne tuottavat palveluita muun muassa vanhuksille, vammaisille, lapsiperheille ja syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Nämä ovat ihmisryhmiä, joiden elämässä voi olla useita päällekkäisiä ja visaisia kysymyksiä.

Ratkaisuksi tarvitaan kokonaisuuden huomioon ottamista ja yksilöllisiä ratkaisuja. Juuri näissä haasteellisissa olosuhteissa yhteiskunnalliset yritykset ovat perinteisesti vahvoja.

Julkisen sektorin tavoitteet ja juhlapuheet eivät valitettavasti aina näy käytännössä. Palvelut saa tuottaakseen se, joka lupaa toteuttaa ne halvimmalla, usein alle asiakkaan tarpeiden mukaisten tuotantokustannusten. Näin kunnat ohjaavat palveluiden tuottajia tarjoamaan vaivaan kuin vaivaan vain yhtä hoitokeinoa – sellaista, joka on helppo ja nopea toteuttaa.

Maalaisjärkikin sanoo, että kun markkinoita kaapataan aggressiivisesti ja palveluita tuotetaan liukuhihnaperiaatteella, yksilö helposti unohtuu. Sama logiikka sairaanhoidossa tarkoittaisi, että kaikkia sairauksia yritettäisiin hoitaa tähystäen tehdyllä umpisuolenleikkauksella – ne kun ovat nopeita ja helpohkoja toimenpiteitä.

Vastoin hallituksen tavoitetta edistää integraatiota, kilpailutus pilkkoo palvelut yhä ahtaampiin siiloihin. On hölmöläisten hommaa tuijottaa lyhyen aikavälin säästöjä, kun tavoitteena pitäisi olla palveluita tarvitsevien loppuelämän kestävät ratkaisut ja julkisten varojen vastuullinen käyttö.

Sote-uudistuksen lisäksi parhaillaan on menossa toinenkin uudistus, jossa moniarvoisen palvelutuotannon ja yhteiskunnallisten yritysten asemaa koetellaan: kuntia ohjaava hankintalainsäädäntö. Kun se saadaan eduskunnassa hyväksyttyä ja käytäntöön, kuntien ja muiden julkisten toimijoiden pitäisi opetella tarkastelemaan hankinnoissaan hintaa kokonaisvaikuttavuuden näkökulmasta ja tarpeeksi pitkällä perspektiivillä.

Näin varmistetaan, että niin yhteiskunnalliset yritykset kuin muutkin vastuulliset paikalliset pk-toimijat ovat vastedeskin mukana tuottamassa yhteiskuntaan uusia, vaikuttavia ratkaisuja.

Markkinoilla tarvitaan vaihtoehtoja niillekin, jotka arvostavat paikallisia yrityksiä, joilla on vahva arvopohja. Olisihan yhteiskunnankin kannalta hiukan omituista jättää hyödyntämättä toimintamalli, jossa yhdistyvät yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin parhaat puolet.

Markku Niemelä
Johtaja, Rinnekoti-säätiö

Kimmo Lipponen
Toimitusjohtaja, Arvo-liitto ry

Onko ongelma tärkeä, toimiiko ratkaisu?

Ikäihmisten yksinäisyys ja sen aiheuttamat lieveilmiöt nousevat säännöllisesti lehtien palstoille ja ministeriöiden kehittämisohjelmiin. Arvioin marraskuussa Setlementtiasunnot Oy:n kehittämää yhteisöllistä asumismallia, jonka ytimessä yhteisökoordinaattorit tukevat asukkaita, tuuppaavat heitä yhteiseen tekemiseen ja lisäävät asumisen turvallisuutta. Tavoitteena oli selvittää pystytäänkö asumismallilla lievittämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja sen haittavaikutuksia, sekä pienentääkö malli julkisen talouden kustannuspaineita.

Tutkimustiedon pohjalta piirsin vaikutuspuun, jonka runkona olevaa palvelulupausta – Yhteisökoordinaattori rakentaa yhteisöjä – aloin testata. Puu havainnollistaa, minkälaisia juuritekijöitä asumisessa pitää pystyä rakentamaan, jotta palvelulupaus täyttyy ja siitä versovat vaikutusketjut lähtevät kasvamaan. Puun oksisto kuvaa kuinka yksittäisten ihmisten parantunut hyvinvointi ja toimintakyky voi kertautua yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi. Lehvästöön valitsin indikaattoreita, jotka kuvaavat mahdollisimman tarkasti tutkittavaa ongelmaa, joista on laadukasta ja vertailukelpoista tietoa väestötasolla, ja joiden osalta pystytään laskemaan kustannusvaikutuksia.

Keräsin kyselytutkimuksella vertailutiedot Kalasataman 55 vuotta täyttäneille suunnattujen vuokra- ja senioriasumisoikeustalojen asukkailta. Sosiaalisella pääomalla mitattuna Kalasataman asukkaat ovat varakkaimpien helsinkiläisten joukossa: Aktiivinen osallistuminen ja tiiviit ihmissuhteet heijastuvat positiivisesti myös toimintakykyyn ja palvelutarpeeseen . Etenkin eläkeläisille taloyhteisö on tärkeä; suuri osa liikkuu, harrastaa ja tapaa muita ihmisiä säännöllisesti vain talon tiloissa ja tapahtumissa. Jos asumismalli toimii samoin muissakin Setlementtiasuntojen kohteissa, se todennäköisesti ehkäisee satojen tuhansien eurojen vuosittaisia kustannuksia pelkästään 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden osalta.

Asukastyöpajojen avulla sain mukaan asukkaiden kokemuksia rikastamaan ymmärrystä naapuruston merkityksestä heidän arjessaan ja elämän muutoskohdissa. Helsinkiläisiin ikätovereihin verrattuna Kalasataman asukkaista selvästi suurempi osa asuu yksin, minkä tiedetään lisäävän yksinäisyyden kokemusta. Yhteisökoordinaattori kuitenkin auttaa uudet asukkaat alkuun, tuuppaa ja ylläpitää toimintaa, puuttuu maksuvaikeuksiin sekä sovittelee kiistoja. Vaikuttaa siltä, että asumiskonsepti on koordinaattorin, toimivien tilojen ja asukasyhteisön muodostama kolmio, josta ei voi hioa pois mitään kulmaa tasapainon järkkymättä.

On se sellainen kolminaisuus: pitää olla toimivat yhteistilat, aktiiviset ihmiset ja se yhteisökoordinaattori, että tällaisia mahdollisuuksia saadaan tehtyä.” Asukas

Tarkemmin tutkimusta ja tuloksia on kuvattu täällä. Setlementtiasuntojen asumiskonseptin arviointi jatkuu ja syvenee keväällä, kun pureudun siihen, pystytäänkö mallilla rakentamaan syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä nuorten ja työikäisten asukkaiden keskuudessa.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää yhteistyötä

Suomi on EU-maista ainoa, jossa asunnottomuus on laskenut. Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä asunnottomuuden vähentämiseksi, mutta maassamme on edelleen 7 000 asunnotonta. Räjähdysmäisesti kasvanut maahanmuuttajien määrä on antanut oman lisämausteensa Suomen asuntopolitiikkaan. Enää ei riitä satsaukset asunnottomuuden poistamiseen, vaan painopiste on siirrettävä asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma, työnimeltään AUNE, alkaa alkuvuonna 2016. Ohjelman tavoitteena on erityisesti ennaltaehkäistä asunnottomuutta ja vahvistaa asumisedellytyksiä sekä toisaalta torjua asunnottomuuden uusiutumista. Tätä työtä ei voi tehdä kukaan yksin, vaan ohjelma halutaan rakentaa entistä kattavammin yhteistyössä valtion ja rahoittajien kanssa. Jotta onnistumme rakentamaan toimivan mallin asunnottomuuden poistamiseksi, haluamme hyödyntää myös asukkaiden kokemuksia ja kehitysideoita. AUNE-ohjelma toteutetaan ympäristöministeriön johdolla ja siinä on mukana useita kaupunkeja, järjestöjä sekä ARA ja Raha-automaattiyhdistys RAY.

Y-Säätiö on yhteiskunnallinen yritys ja Arvo-liiton jäsen. Olemme osallistuneet aktiivisesti asunnottomuuden vähentämisohjelmien toteutukseen asuntoja hankkimalla, asumisyksiköitä rakennuttamalla ja koordinoimalla kehittämistyötä Verkostokehittäjät-hankkeessa. Tämä työ jatkuu aktiivisesti myös AUNE-ohjelmassa.

Riittävä määrä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on edellytys, jotta kaikille löytyy koti. Varsinkin pääkaupunkiseutua vaivaava tonttipula haastaa ideoimaan uusia asumisen ratkaisuja. Niihin talkoisiin tarvitaan kaikkien vuokra-asuntotoimijoiden panosta. Me Y-Säätiössä haluamme olla aktiivisesti mukana ratkomassa yhteiskunnan haasteita ja luomassa hyvää elämää. Näin toteutamme missiotamme yhteiskunnallisena yrityksenä.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä tärkeää on tunnistaa asiakkaan asumisvaikeudet. Pitkittyessään asunnottomuuteen voi liittyä usein työttömyyttä ja keskimääräistä suurempi tarve sosiaali- ja terveyspalveluille. Häätöprosessi tulee kaikille kalliiksi. On siis tärkeää ohjata oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea ja opastusta sitä tarvitseville. Esimerkiksi asumisneuvonnan on todettu olevan erilaisissa asumishäiriöissä tuloksellinen keino asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Maahanmuuttajien ja nuorten kasvava asunnottomuus edellyttää omanlaistaan osaamista ja kohdennettuja erityistoimenpiteitä.

Asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä on tärkeää asunto ensin -toimintatavan vakiinnuttaminen ja levittäminen. Asunto ensin -periaate tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että sosiaalisista tai terveydellisistä ongelmista kärsivä saa asunnon ilman, että hänen täytyy ratkaista ongelmiaan ennen asunnon saantia. Asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä merkittävässä asemassa on myös erilaisten tukiverkostojen reagointi mahdollisiin asumisvaikeuksiin.

Maahanmuuttajien asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä avainasemassa on onnistunut kotouttaminen. Siihen kuuluu asumisen järjestämisen lisäksi toimeentuloa turvaavien työmahdollisuuksien löytyminen. Y-Säätiö on osaltaan yhteistyössä Arvo-liiton jäsenkumppaneiden kanssa valmis ottamaan haastetta vastaan maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Kaupunkien asunnottomuustyötä ohjaavat jatkossa ennaltaehkäisevät asunnottomuusstrategiat. AUNE-ohjelman tavoitteena on juurruttaa asunnottomuutta ennaltaehkäisevät toimintatavat noin kymmeneen kaupunkiin. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja vähentäminen kannattaa, sillä tutkimusten mukaan asunnottomuuden vähentäminen tuo yhteiskunnalle merkittäviä kustannussäästöjä.

Suomi tarvitsee reipasta otetta asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Muussa tapauksessa hienosti laskusuuntainen asunnottomuustilastomme kääntyy nousuun.

Yksinkertaiset asiat ratkaisevat Sote-pelin

Vaikka emme vielä ole varmoja uuden Sote-ratkaisun toteutumisen aikataulusta ja toteutumisen tavasta, pohdimme jo kilvan sitä, miten homma lopulta oikein hoidetaan. Miten ratkaisemme mahdollisimman fiksusti sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimin. Ratkaisun pitäisi ottaa huomioon kaikki toimijat ja on aivan ilmeistä, että tarjottuihin vaihtoehtoihin vaikuttaa se, miltä tontilta asiaa arvioidaan.

Helsingin Diakonissalaitoksella on useiden vuosien kokemus integroiduista palvelumalleista ja niiden vaikuttavuudesta. Me uskomme, että ratkaisu on täysin mahdollista saavuttaa, mutta se edellyttää uskallusta luopua perinteisistä siiloutuneista palveluiden tuottamisen malleista. Se edellyttää myös rohkeutta asettaa asiakkaan tarpeet aidosti etusijalle.

Kaikki lähtee yksinkertaisesta periaatteesta: Toiminnan keskiössä on aina ihminen, asiakas tai potilas – ei palvelujen toimintojen kohteena, vaan aktiivisena toimijana. Syvä osaamisemme on vaativien erityisryhmien palveluissa, mutta samat periaatteet toimivat myös laajemmissa asiakasryhmissä. Tärkeää on se, että rakennetaan kestäviä ja moniammatillisia palveluketjuja, joissa erilaiset palveluntuottajat voivat toimia saumattomasti yhteen.

Samalla kun sanomme, että toiminnan keskiössä on ihminen, emme voi olla korostamatta yhteisön voimaa. Yhteisöllisyys on kaiken vaikuttavan toiminnan kulmakivi. Asunnottomalle ei kannata tarjota pelkkää asuntoa tai huumeidenkäyttäjälle yksinomaan vieroitushoitoa.

Nykyjärjestelmämme on viritetty huolehtimaan yksilöstä korkeatasoisilla ammatillisilla palveluilla. Monet näiden palveluiden aktiiviset asiakkaat – toista ilmaisua käyttäen suurkuluttajat – ovat kuitenkin kokeneet, että he eivät ole saaneet pysyvää apua.

Asiakkaan kannalta oikea-aikaisesti, turvallisesti ja matalalla kynnyksellä tuotettujen palveluiden tulee olla saatavilla yhdestä turvalliseksi tai luotettavaksi koetusta paikasta. Yhden luukun periaatteella tuotetut ratkaisut tuottavat myös merkittäviä säästöjä kunnan, itsemääräämisalueen ja valtionhallinnon kustannuksiin.

Mihin suuntaan nyt pitäisi mennä? Aiemmin jo lupasin, että ratkaisu on saavutettavissa. Muutamia periaatteita on syytä noudattaa tarkasti ja tiukasti:

  1. Ostetaan aina vaikutuksia – ei suoritteita
  2. Rakennetaan kokonaisvaltiaisia palveluketjuja, joissa asiakas on keskiössä
  3. Uskalletaan kokeilla ja ajatella rohkeasti olemassaolevien ajattelumallien ulkopuolelle
  4. Kehitetään integroitujen palvelujenkestävä rahoitusmalli
  5. Varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien palvelut kaikissa olosuhteissa. Siitä hyvinvointiyhteiskunta tunnistetaan.

Yksinkertainen on kaunista.

Olli Holmström
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön johtaja

Millä ehdoilla kilpailuttaisit oman lapsesi kodin?

Kolmen kehitysvammaisen henkilön perheet ovat tänään lähettäneet vetoomuksen Euroopan parlamenttiin oikeuksiensa huomioimisesta heille elintärkeiden palveluiden kilpailutuksissa. Asia on vakava ja nostaa osuvasti esiin myös laajempia kysymyksiä sote-alalla tapahtuvista mullistuksista, palveluiden laadusta ja monitahoisuudesta, niiden tuottamisen taloudellisesta logiikasta, asiakkaiden äänen kuulumisesta jne.

Syy kirjelmään on sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla käynnissä oleva ennennäkemätön murros: hoivapalvelut ovat jo nyt keskittyneet kansainvälisten pääomasijoittajien omistamille yhtiöille (Jukka Ohtonen: Koti kauppatavaraksi). Pienet ja keskisuuret alan yritykset ovat sen sijaan katoamassa markkinoilta, vaikka juuri niitä on pitänyt kansantaloutemme eheyttämisen nimissä tukea. Nykyinen hankintalakiesityskään ei valitettavasti sellaisenaan pk-toimijoita pelasta, vaikka niillä voisi juuri nyt olla keskeinen rooli uusien, innovatiivisten toimintamallien rakentamisessa muiden yritysten, julkisen sektorin ja järjestöjen kanssa.

Julkisten hankintojen nykykäytännöt tekevät pahimmillaan sosiaalipalveluiden käyttäjistä sähköisen tarjoushuutokaupan huudettavia. Vammaisilla tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on tässä huutokaupassa vain kaupattavan tavaran rooli. Ja siinä kaupassa kaikkein tärkein kriteeri näyttää olevan halvin hinta.

Samaa problematiikkaa hieman eri näkökulmasta pohti toimittaja Seija Holtari tuoreen Talouselämä-lehden (1/2016) kolumnissaan ’Pienet luvut paljastavat’. Holtari toteaa mm. että ’Asiakastyytyväisyys (taas) on niin nopea ja paljastava mittari, että se olisi saatava näkyviin kaikissa [sote-]palveluissa’.

Esimerkiksi vammaisten ihmisten elämänmittaisten palvelujen järjestämiseen hankintalain mukainen pääosin hinnalla kilpailuttaminen on täysin sopimaton ja jopa vaarallinen menetelmä. Se talloo alleen kaiken osallisuuden ja henkilöä itseään koskevat vaikutusmahdollisuudet, myös omaisilta. Vallan ja vastuun menettäminen oman elämän tärkeistä asioista päättämisessä merkitsee mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös toimintakyvyn alenemista ja elämän laadun heikkenemistä. Suomeksi sanottuna siis sekä taloudellisia että henkisiä lisäkustannuksia.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen kaltaisissa asiantuntijapalveluissa hankinnan valintaperusteena tulisi aina käyttää kokonaistaloudellista edullisuutta halvimman hinnan sijaan. Tämä menettely turvaisi heikommassa asemassa olevien ja erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (vanhukset, vammaiset, lapset) palvelun korkeaa laadun. Laadun, jota he eivät edes itse kykene kaikin osin valvomaan. Halvimpaan hintaan perustuva hankintamenettely on johtanut mm. siihen, että hankinnassa käytetään lukumääräisesti paljon ehdottomia laatuvaatimuksia, jotka kuitenkin varmistavat vain palvelun minimitason ja jättävät samalla palvelujen kehittämisen varmistamatta. Valintaperusteena halpa hinta ja matalat, ehdottomat laatuvaatimukset saattavat johtaa myös kokonaiskulujen kasvuun silloin, kun ko. asiakasryhmä käyttää myös muita palveluja – kulujen tällöin siirtyessä mahdollisesti palveluketjussa toiseen paikkaan.

Sekä isoilla että pienillä toimijoilla tulisi olla markkinoilla menestymisen mahdollisuuksia, eikä hankintalainsäädäntö saa muodostaa kokonaistaloudellisesti tehokkaalle toiminnalle esteitä esimerkiksi ohjaamalla hankintoja pelkästään isojen palveluiden kokonaisulkoistuksien suuntaan. Vaikka kokonaisulkoistus voi olla puhtaasti taloudellisin mittarein kuluja lyhyellä tähtäimellä säästävä, pelkästään hinnan perusteella kilpailutettavien tai pahimmillaan ei lainkaan kilpailutettavien alihankintojen vaikutukset voivat olla pitkällä tähtäimellä katastrofaaliset sekä asiakkaille, palveluja tuottaville pk-toimijoille että ympäröivälle yhteiskunnalle.

Haaste ei ole helppo, mutta terveen järjen käyttö ja erilaisten tarpeiden huomioiminen kilpailutuksissa olisi vähintäänkin toivottavaa. Toimintaperiaate voisi olla Abraham Lincolnin vanhaa sanontaa soveltaen: Voit kilpailuttaa joitakin asioita kaikilla kriteereillä ja kaikkia asioita joillakin kriteereillä, mutta et kaikkia asioita kaikilla samoilla kriteereillä.

En minäkään antaisi kilpailuttaa oman lapseni kotia, en ainakaan pelkän hinnan perusteella.

Kimmo J. Lipponen
toimitusjohtaja, ARVO

  1. Lue, miten yhteiskunnallisissa yrityksissä, esimerkiksi Rinnekodissa, tuotetaan palveluita, joissa asukas pääsee itse vaikuttamaan ja ottamaan vastuuta elämästään.

Sote-uudistus on vain osaratkaisu

Jo vuosia jatkunut poliittinen keskustelu sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän (sote) uudistuksesta on rakentanut mielikuvaa siitä, että sote ratkaisee kerta heitolla maamme terveys- ja hyvinvointihaasteet. Näin ei valitettavasti ole, sillä uudistuksessa on pitkälti kyse siitä, miten jo syntyneet terveys- ja hyvinvointiongelmat korjataan. Se ei tarjoa kuin osittaisen ratkaisun siihen, miten ongelmien syntyä ehkäistään.

Nykyisessä taloustilanteessa julkinen sektori on pakotettu ohjaamaan lähes kaikki käytettävissä olevat resurssit päälle kaatuvien ongelmien hoitamiseen, vaikka ongelmien torjuminen olisi huomattavasti edullisempaa ja lisäisi samalla hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaankin uudenlaista ajattelutapaa, uusi rahoitusmalli ja sen myötä myös yksityistä pääomaa.

Sote-järjestelmää on toki uudistettava aika radikaalillakin otteella, jotta sairauksia ja sosiaalista pahoinvointia voidaan hoitaa mahdollisimman tuloksellisesti ja jotta myös soten toimintakäytännöt kehittyvät aidosti kohti ennakoivaa hyvinvoinnin vahvistamista. Samalla olisi kuitenkin kiinnitettävä vähintään yhtä paljon huomiota tekijöihin, joilla todella luodaan terveyttä ja hyvinvointia. Hyvin monet asiantuntijat nimittäin muistuttavat, että terveyspalvelujärjestelmän osuus kaikista ihmisen terveyteen vaikuttavista tekijöistä on vain alle viidesosa.

Hyvinvointi muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä tekijästä eli terveydestä, materiaalisesta hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Suomessa on viime vuosina kiinnitetty huomiota eri sosioekonomisten väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin, jotka jatkavat kuitenkin kasvuaan. Jo tästä syystä kaikki toimet, joilla heikennetään kouluttautumismahdollisuuksia ja työelämävalmiuksien hankkimista, ovat todella lyhytnäköisiä. Vanha sanonta ”työ on parasta sosiaalipolitiikkaa” pätee siis edelleen.

Ihmisen terveyteen vaikuttavat puolestaan monet eri tekijät, joista yhtenä keskeisimpinä elintavat. Otetaan esimerkiksi diabetes, josta yhteiskunnalle aiheutuvat suorat kustannukset ovat vuosittain satoja miljoonia euroja. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi tyypin 2 diabetes on pääosin ehkäistävissä. Sen keskeisimpiä riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio ja univaje. Kaikki edellä mainitut riskitekijät aiheuttavat myös jo itsessään huomattavia ongelmia ja kustannuksia. Jos ne lisätään laskelmaan, kustannuksissa aletaan lähestyä jo miljardin euron rajaa.

Muita vastaavia, vähintään osittain ehkäistävissä olevia, ongelmia ovat esimerkiksi alkoholin suurkulutus sekä lapsiperheiden ja nuorten elämään liittyvät epävarmuustekijät. Näistä aiheutuu paitsi inhimillistä hätää myös satojen miljoonien eurojen lovi veroeuroihin vuositasolla.

Terveys ja hyvinvointi rakentuvat arjessa. Jokainen vaikuttaa päivittäisillä valinnoillaan omaa terveyttään uhkaavien riskitekijöiden ilmaantumiseen. Yhteiskunta taas voi helpottaa terveyden kannalta myönteisten valintojen tekemistä. Ennaltaehkäisy-sana sisältyykin jo kaikkiin terveyttä ja hyvinvointia käsitteleviin kannanottoihin ja suunnitelmiin. Sen nimeen vannotaan, mutta todella tulokselliset käytännön esimerkit eivät ole ollenkaan niin yleisiä. Edistävän ja ehkäisevän toiminnan nimissä tehdään kestoltaan aivan liian lyhyitä ja aivan liian kapea-alaisia hankkeita ilman tavoitetta pysyvistä rakenteellisista muutoksista. Toivottavasti maan hallituksen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kärkihankkeet muuttavat osaltaan näitä vähemmän tuloksellisia käytäntöjä.

Nyt olisi korkea aika tehdä laaja-alainen ja toiminnallinen mallinnus edistävän ja ehkäisevän toiminnan taloudellisesta ja hyvinvointipotentiaalista. Tuon analyyttisen tarkastelun perusteella olisi mahdollista määritellä toiminnalle selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet ja kehittää tarvittaessa uusia ennakkoluulottomia toimintamalleja niiden saavuttamiseksi. Voisivatko yhteiskunnalliset yritykset olla omalta osaltaan suunnan näyttäjiä myös tästä näkökulmasta?!

Edistävässä ja ehkäisevässä toiminnassa on kyse myös erilaisia yksilöitä ja yhteisöjä motivoivien hyötykäytäntöjen kehittämisestä. Tästä näkökulmasta voitaisiin pohtia esimerkiksi Kelan mahdollisuuksiaan palkita yksilöitä oman terveyden ylläpitämisestä sen lisäksi, että se korvaa jo syntyneen ongelman poistamisesta aiheutuneita suoritekustannuksia.

Jos vaan haluamme, edistävä ja ehkäisevä toiminta mahdollistaa pitkällä aikajänteellä suorat taloudelliset säästöt, jotka ovat varovaisestikin arvioiden satoja miljoonia euroja ja hyvinvointihyödyt, jotka näkyvät myös esimerkiksi tuottavuuden kasvuna sitä mukaa kun väestön hyvinvointi sekä toiminta- ja työkyky lisääntyvät.

Mitattavasti tuloksellisen edistävän ja ehkäisevän toiminnan mahdollistamiseksi tarvitaan investointeja aidosti pitkäjänteiseen eli yli vaalikauden jatkuvaan toimintaan. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoaa tulosperusteinen rahoitussopimus. Tämä vaikuttavuusinvestoimisen toteutusmuoto tunnetaan kansainvälisesti nimellä Social Impact Bond eli SIB-malli. Siinä yksityinen sijoittaja(t) kantaa vastuun hyvinvointia edistävän toiminnan resursoinnista ja julkinen sektori maksaa vain tuloksista. Jos etukäteen määritetyt hyvinvointitavoitteet saavutetaan, esimerkiksi kunta myös säästää hyvin usein kustannuksissa lähtötilanteeseen verrattuna. Julkisen sektorin näkökulmasta SIB-mallin hyödyntäminen tarkoittaa siis tulosten ostamista – suoritteista maksamisen sijasta.

Tavoitteelliset yksityiset ja julkiset investoinnit hyvien kehityssuuntien vahvistamiseen ja ongelmien ehkäisemiseen rakentavat sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää Suomea.

Talouden piilotettu voimavara

Suomessa on yli 19 000 yritystä, joille yhteiskunnallisen edun tavoittelu on vähintään yhtä tärkeää kuin oman liiketoiminnan voitto. Nämä yhteiskunnalliset yritykset työllistävät vähintään 126 000 suomalaista eli enemmän kuin maatalous, metsätalous, kalatalous ja kaivostoiminta yhteensä.

Yhteiskunnallisia yrityksiä on siis reippaasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Luvut ovat peräisin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreesta selvityksestä.

Selvityksessä todetaan, että yhteiskunnalliset yritykset ovat talouden piilotettu voimavara. Tästä me alan toimijat olemme ihan samaa mieltä! Uskomme, että yhteiskunnallinen yritystoiminta on yksi ratkaisu tämän ajan viheliäisimpiin ongelmiin ja säästää kaiken lisäksi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia. Tuskin koskaan on tarvittu yhtä kipeästi kuin nyt toimijoita, jotka täydentävät julkisia palveluita, ja palauttavat toimintansa tuotot takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Mutta. Tuskin koskaan yhteiskunnallisten yritysten tulevaisuus on näyttänyt yhtä epävarmalta kuin juuri nyt, kun julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoja mietitään uudelta pohjalta ja isot toimijat valtaavat kovalla vauhdilla ja hinnat alas painaen terveys- ja sosiaalialan markkinoita. Samoja hallitsemattoman yksityistämisen piirteitä on havaittavissa vastaanottokeskusten perustamisessa. Pienet, pitkäänkin alalla toimineet, uhkaavat jäädä täysin isompien ja nopeampien jalkoihin myös muilla yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta olennaisilla aloilla.

Yhteiskunnalliset kriteerit mukaan julkisiin hankintoihin

On totta, kuten ETLAn raportissakin todetaan, että osan nykyhaasteista yhteiskunnalliset yritykset saavat ottaa omille niskoilleen. Ne eivät ole tähän mennessä osanneet mitata vaikuttavuuttaan ja viestiä yhteiskunnallisesta missiostaan tarpeeksi hyvin. Olemme jo käärineet hihat, jotta tähän saadaan parannusta.

Mutta. Alan toimijoiden omat tekemiset eivät riitä. Myös julkisista hankinnoista vastaavien poliittisten päätöksentekijöiden ja virkamiesten pitäisi ottaa tämä liiketoimintamalli tosissaan. Tätä tehokasta ja toimivaa, asiakaslähtöistä ja lähellä palveluiden käyttäjiä olevaa palvelujen tuotantomallia ei saa noin vain sivuuttaa ylipainottamalla hintaa julkisissa hankinnoissa.

Nyt tuntuu, että pienten paikallisten toimijoiden ja yhteiskunnallisten yritysten arkkuun lyödään nauloja. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa voitaisiin aidosti miettiä, miten yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan optimoida. Uusi hankintalakiluonnos esimerkiksi näyttäisi kokonaan sivuuttavan EU:n uuden hankintadirektiivin 77 artiklan. Artiklan soveltaminen mahdollistaisi sen, että Suomessakin tiettyjä sote- ja kulttuuripalveluita varattaisiin määräajaksi yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Tällaisella innovatiivisten hankintojen kokeilualustalla voitaisiin parhaimmillaan todentaa hankintojen yhteiskunnalliset vaikutukset ja minimissäänkin varmistaa, että hankintoihin käytetty raha kiertää takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Olen ymmärtänyt, että meillä Suomessa juuri kaivattaisiin kotimaisia yrittäjiä ja lisää rahaa kansantalouden kiertoon. Miksi sitten päättäjät päätöksillään ohjaavat kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan?

Meillä on kaikilla näytön paikka talouden piilotettujen voimavarojen esiin kaivamisessa. Ilman mitään muttia.

Tietääkö asiakkaasi muuttavansa maailmaa?

Suomalaiset tunnetaan insinöörikansana. Uskomme tilastoihin ja kustannus-hyötylaskelmiin. Tuloksellisuus on numeroita ja kaavoja, ja yrityksiä pistetään paremmuusjärjestykseen taloustietoja vertailemalla. Toisaalta meitä huolestuttaa vanhusten elämänlaatu, synkät esimerkit lastensuojelusta, raaka työelämä sekä horisonttia tummentavat ympäristöuhat.

Yhteiskunnalliset yritykset erottautuvat ihmisille ja ympäristölle tuottamillaan myönteisillä vaikutuksilla. Niinpä niiden täytyy pystyä kertomaan, minkälaisia seurauksia erikoissairaanhoidolle tai omaisten työelämään osallistumiselle tuottavat hoivapalvelut, joiden tavoite on tukea vanhusten omatoimisuutta ja vireyttä. Kuinka paljon luonnonvaroja säästyy ja uutta yritystoimintaa syntyy, kun teollisuuden sivuvirtoja kyetään hyödyntämään paremmin. Miksi osatyökykyisten työllistämiseen panostaminen on inhimillisesti ja taloudellisesti kestävää.

Oman toiminnan vaikutusten ymmärtäminen ja niistä viestiminen on tärkeätä, jotta asiakkailla on mahdollisuus äänestää lompakollaan. Avain on eurot ja elämänlaadun yhdistävä vaikutusten arviointi.

Vaikutusten arvioinnista kilpailuetua

Vaikutusten arviointimenetelmillä voi paitsi petrata kilpailukykyä, myös kirkastaa kilpailuetuja. Yritykset vaikuttavat ympäristöönsä monin tavoin: tiloja rakentamalla ja ylläpitämällä, hankinnoillaan, työnantajapolitiikallaan, lopputuotteillaan tai palveluillaan ja myös sillä, miten ne käyttävät voittonsa. Kilpailuedut uutetaan esiin osoittamalla minkälaisia muutoksia ja niiden kerrannaisvaikutuksia yrityksen toiminta tuottaa – kenen elämää se muuttaa.

Alkuun pääsee pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
•  Kenen elämää pyrimme muuttamaan? Miten muutos näkyy ja mikä sen aiheuttaa?
•  Mitkä muutosten kerrannaisvaikutuksista ovat tärkeimpiä? Kuka niistä hyötyy?
•  Minkälaista tietoa tarvitsemme tulosten todentamiseen? Keneltä tiedon saa, miten?
•  Keihin haluamme vaikuttaa: asiakkaisiin, hyödynsaajiin, työntekijöihin vai sijoittajiin? Kiinnostavatko heitä elämänlaadun muutokset vai kenties ympäristö- tai paikallistaloudelliset vaikutukset?
•  Tietäväkö asiakkaamme mitä meiltä ja kilpailijoiltamme voi vaatia?

Kerro tarinoita

Vaikutusten verkosto on monimutkainen. Se koostuu laadullisista ja määrällisistä, taloudellisista ja ei-taloudellisista osasista, joiden esiintymisen aikajänne vaihtelee. Lisäksi vaikutukset kohdistuvat ja kertautuvat monilla eri tasoilla yksilöistä yhteiskuntaan ja ympäristöön. Kilpailuedun kirkastaminen edellyttää vaikutusten arvioinnin ja markkinointiviestinnän tiivistä yhteispeliä.

Parhaiten toimivat menetelmät, jotka ovat tarinallisia ja visualisoivat asiakkaille ja rahoittajille mitä heidän euroillaan saadaan aikaan. Yhdenkin muutostarinan avulla voi kertoa paljon palvelun tuloksista, ja kääntää vaikutusten arvioinnin rasitteesta kilpailueduksi.

Kerro tarinoita. Havahduta ja haasta asiakkaat, sijoittajat ja kansalaiset vaatimaan yrityksiltä enemmän.

Lamassa tarvitaan yrityksiä, joiden kokonaisvaikuttavuus on suuri

Tämän kevään vaaleissa puhuttiin kestävyysvajeesta ja siitä, miten julkisen sektorin rahat riittävät ylläpitämään hyvinvointivaltion palvelut. Haaste onkin iso, sillä monissa palveluissa rahapula on ammottava.

Viime kuukausina on puhuttu ahkerasti myös sote-uudistuksesta ja palveluiden yksityistämisestä. Monet pelkäävät, että yksityistäminen nostaa hintoja ja johtaa epätasa-arvoon palveluiden saannissa. Huolestuneissa äänenpainoissa unohtuu, että palveluita tuottavia yrityksiä on monenlaisia.

Isojen, monikansallisten hoiva-alan yritysten lisäksi palveluita tarjoavat myös muut yksityiset toimijat: säätiöt, järjestöt ja yhteiskunnalliset yritykset. Niiden tavoitteena ei ole tuottaa omistajilleen mahdollisimman suurta voittoa, vaan ne tavoittelevat kohtuullista tuottoa, josta ison osan ne sijoittavat oman toimintansa kehittämiseen ja parempien palveluiden tuottamiseen. Ne ovat vastuullisia toimijoita, joilla on yhteiskunnallinen missio. Ne esimerkiksi työllistävät pitkäaikaistyöttömiä ja edistävät ikäihmisten hyvinvointia, ja näin täydentävät julkisia palveluita.

Monet pelkäävät, että laadukkaasti tuotetut palvelut tulevat kalliiksi. Eivät välttämättä. Heinolassa sijaitseva Jyränkölän Setlementti on yhteiskunnallinen yritys, joka on kehittänyt erityisryhmien palveluasumista jo 50 vuoden ajan. Sen kehittämä vanhusten saattohoitomalli palkittiin vuoden 2014 vanhustekona. Jyränkölän Setlementti voitti Heinolan kaupungin hoivapalveluiden kilpailutuksessa toiseksi tulleen tarjouksen yli 10 euroa edullisemmalla vuorokausihinnalla. Palvelun edullisuus selittyy juuri kohtuullisella tuottotavoitteella.

Kun kunnat päättävät sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajista, hinta ei saisi olla valinnan ainoa kriteeri. Hinnan lisäksi pitäisi arvioida kokonaisuus: mikä on palvelun todellinen hinta yhteiskunnalle, kun mukaan lasketaan myös veronmaksu (niin yritysten kuin takaisin työelämään pääsevien ns. vaikeasti työllistyvien), säästöt sosiaalietuuksissa, ostot paikallisilta toimijoilta, järjestöjen luoma kansalaistoiminta jne.

Pelkkä hinta on huono kriteeri myös siksi, että hoiva- ja muut sosiaalihuollon palvelut maksetaan pääasiassa verovaroista. Tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää kysyä, millaista liiketoimintaa me haluamme verorahoillamme kasvattaa? Ohjaako yritys voittonsa ulkomaille vai jääkö se paikallisyhteisöön puhaltamaan Suomea nousuun?

Suomella ei ole enää varaa elää velaksi, ja nyt jos koskaan tarvitaan monenlaista yrittäjyyttä ja uusia toimintamalleja. Tässä yhteiskunnallisilla yrityksillä on tärkeä rooli. Tehokkaasti, vastuullisesti ja paikallisesti toimivia yrityksiä tarvitaan, jotta hyvinvointivaltion rahat riittävät luomaan hyvää elämää kaikille kansalaisille.

Siksi olisi hyvä, jos yksityistämiskeskustelussa osattaisiin tunnistaa yksityisen palvelutuotannon monimuotoisuus.

Yhteiskunnallinen yritys – idea, jonka aika on tullut

Tämän päivän yhteiskunnalliset haasteet ovat moninaisempia kuin kenties koskaan elinaikanamme; lastensuojelu huutaa lisää resursseja, suuri osa nuorista on vaarassa jäädä työelämän ulkopuolelle suoraan koulun penkiltä, moni keski-ikäinen on ajanut itsensä henkisesti ja fyysisesti loppuun, aikuisiän diabetes uhkaa kasvaa kansantaudiksi, vanhukset elävät yhä useammin yksin, omaishoitajat ovat uupumassa työtaakkansa alla – vaikeavammaisten perusoikeuksista tai mielenterveyspotilaiden ja pitkäaikaistyöttömien kuntouttamisesta puhumattakaan.

Samalla kun julkinen sektorimme kamppailee rahojen riittämisen kanssa, kuuluu kaduilta ja kabineteista myös hyviä uutisia. Eettinen johtaminen ja vastuullisuus alkavat olla perusvaatimuksia lähes kaikessa yritystoiminnassa. Toisaalta innovatiivinen kolmas sektori osaa yhdistää perinteisesti vahvan järjestötoimintamme uusiin rahoitus- ja palvelutuotantomalleihin.

Parhaana toimijana yhteiskuntamme viheliäisimpien ongelmien ratkaisemiseksi esitetään milloin julkista sektoria, milloin järjestöjä, milloin yrityksiä. Ratkaisijat eivät kuitenkaan löydy mistään yksittäisestä sektorista, kuten eivät mistään yksittäisestä poliittisesta ideologiastaankaan. Vallitseva toimiala- ja sektorivetoinen ajattelutapa ei valitettavasti kohtaa yksittäistä ihmistä arjen ongelmissa parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka yhteiskuntamme on pelottavan lokeroitunut, esimerkkejä perinteiset sektorirajat ylittävistä malleistakin onneksi löytyy.

Yksi tällainen toimintamalli on yhteiskunnallinen yritys, joka yhdistää uudella tavalla liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Yhteiskunnalliset yritykset tekevät bisnestä, jonka perimmäisenä tavoitteena on rakentaa hyvää elämää kaikille.

Yhteiskunnallisen yrittämisen toimintafilosofia pohjautuu siihen, että ne ratkaisevat yhteiskunnallisia ongelmia liiketoiminnan keinoin. Liiketoiminnan taloudellisia mittareita ohjaa kohtuullisuus, yrityksen arvomaailmaa yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Idea ei sinällään ole uusi, mutta toimintatapana ainakin Suomessa yllättävän vähän tunnettu.

Yhteiskunnalliset yritykset innostavat ja kiinnostavat

Yhteiskunnallisten yritysten liitto, ARVO, lanseerattiin tasan kuusi kuukautta sitten. Meitä oli selvästikin odotettu, sillä vastaanotto on ollut joka suunnalla erittäin positiivista ja innostunutta. Hyvinkin erityyppiset toimijat ovat kanssamme samaa mieltä siitä, että liiketoimintamallilla, jossa yhdistyvät yhteiskunnallinen päämäärä, ongelmien ratkaisu, julkisen sektorin kustannusten säästäminen ja yhteisen hyvän tuottaminen, on tärkeä rooli yhteiskunnallisten haasteidemme ratkaisemisessa. Yhteiskunnallisia yrityksiä pidetään mallina, joka on kiinni tässä ajassa.

Toiveet, unelmat ja hyvän elämän tavoittelu inspiroivat useimpia meistä. Kun ne yhdistetään taloudellisesti kestävällä pohjalla olevaan liiketoimintaan, hyötyvät niin yksittäiset ihmiset, yhteisöt kuin yhteiskunta kokonaisuudessaankin. Ajattelutapa ei ole millään muotoa yhteiskunnallisten yritysten yksinoikeus. Toimintafilosofiana se saa toivottavasti lisää tuulta siipiensä alle kaikentyyppisessä yritystoiminnassa, joka pyrkii uudenlaisen arvon luontiin.

Aikamme Arvo-yritys ratkaisee yhteiskunnallisia haasteita, tekee liiketoimintaansa tuloksekkaasti ja tuottaa näin yhteiskunnalle sekä taloudellista arvoa että sellaista arvoa, jota on rahalla mahdoton mitata. Se on poikkeuksellisen hieno toimintaperiaate.

Tai kuten Victor Hugo asian ilmaisi: idea, jonka aika on tullut.